Hannu heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan.
Hän avasi väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia, minkä hän näki, oli
pari Buranaa ja lasi vettä yöpöydällä.
Hän nousee istumaan ja huomaa, että hänen vaatteensa ovat tuolin
päällä siististi laskostettuna ja aivan puhtaina.
Katseltuaan ympärilleen hän huomaa myös, että koko huone on
tahrattoman puhdas.
Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden päälle hän pistää
merkille paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas, aamiainen on
uunissa.
Lähdin ostoksille etten herätä sinua."Hannu menee keittiöön huomaten,
että koko asunto on täysin järjestyksessä ja kiiltävän siisti.
Keittiössä hänen poikansa istuu pöydän ääressä ja toden totta,
uunissa on lämmin aamiainen odottamassa.
Hannu kysyy: "Poikani, mitä tapahtui viimeyönä?"
Poika vastaa: "No sä tulit siinä kolmen jälkeen yöllä himaan, olit
ympäripäissäs etkä oikein edes tiennyt, että missä sä olit.
Sä rikoit pari tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta
sekä sait mustan silmän, kun kävelit päin makuuhuoneen ovea.
"No mistä hyvästä täällä on sitten niin puhdasta ja aamiainenkin
odottamassa minua?" Hannu kysyi hämmentyneenä."Ai se!" poika vastasi,
"No
kun mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja rupes riisumaan sua, niin sä
sanoit sille: "Sori nainen älä yritä mitään, mä oon naimisissa!"