IRC-Galleria

Tinskuukkeli

Tinskuukkeli

Tiina T. on Facebookissa!
Kummaa kun mulla noi mielialat taas vaihtelee hassusti. Yhtenä päivänä ärsyttää, toisena on niin ihanaa ja kolmantena vähän vuorotellen kumpaakin.

Tiistai oli melkoinen ärsytys-päivä. Ei edes tapahtunut mitään suurta ja todella ärsyttävää, mutta kaikki jotenkin vaan harmitti. Nukuinkin sitten reilut pari tuntia. Illalla käytiin saunassa ja katseltiin telkkaria. Ja kymmenen aikoihin Mira soitti ja pyys lenkille - vaihdoin yövaatteet lenkkivaatteisiin ja eikun ulos pakkaseen. Sieltä tultuani päätin vielä tehdä rahkaa. Sallan mukaan muistutan toisinaan enemmän porilaista kuin raumalaista.

Eilinen oli hyvä päivä. Nauroin koulussa Tortulle, jota tytöt opettivat kutomaan. Ei ollakaan ennen nähty Torttua istuskelemassa auditoriossa vielä kolme minuuttia luennon loppumisen jälkeen. Kahden viikon päästä hän lupasi leipoa meille ja hänestä vihitään tosi-Martti. Koulun jälkeen lähdin Helsinkiin katsomaan Venlaa ja Reettaa. Venlan kanssa on aina yhtä mukava jutella ja Reetta sulostuu kerta kerralta. Kotimatkalla junassa vastapäätä istunut poika taisi pikkusen kummastella mun lumiukkopukeutumista, mutta ulkona oli kylmä ja mun polvet ja sormet jääty. Ajattelin mennä aikasemmin nukkumaan, mutta lopulta kello oli jotain kaks, kun päädyin peiton alle. Mutta en välitä, koska juttelu teki hyvää. Huomasin kertovani asioita, joista en ollut koskaan puhunut. Enkä kirjoittanutkaan... ihan pieniä tavallaan, mutta kuitenkin minulle suuria. Tuntui hyvältä sanoa ne ääneen ja melkeinpä todeta ne nyt vasta itseleenkin ensimmäistä kertaa.

Koulupäivä tänään oli taas leppoisa. Kotimatkalla autossa nauroin takapenkillä niin että vatsalihaksissa todella tuntui. Mutta kun pääsin kotiin, alkoi ärsyttää. Olisin halunnut uimaan, mutta uikkarit on Pyhärannassa. Niin pieni asia, mutta sai taas mielen niin mustaksi. Ja sitten se, että ärsytti, alkoi ärsyttämään. Meinasin mennä päiväunille, mutta sen sijaan siivosin hieman, laitoin pyykkiä pyörimään ja tulin tähän. Ja alkaahan se ärsytyskin taas hiljalleen kadota. Mutta toivoisin vähän vähemmän mielialavaihteluita jatkossa. Eiköhän tämä tästä taas... Ystävät on aarteita.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.