IRC-Galleria

Näin viimeyönä painajaista. Kolhin meidän autoa. Se on oikeesti menossa vaihtoon ensi viikolla, joten kaikki lommot on todella epätervetulleita. Lisäksi meillä oli fuksien kanssa yhteiset luennot ja sekin oli aika painajaismaista. Mutta herätessäni ajattelin, että kaikki menee niin kuin pitääkin ja minun on vain tyydyttävä siihen.

Reilu viikko on taas vierähtänyt viimeisestä kerrasta kirjoittaa. Olen alkanut kirjoitta "oikeaa päiväkirjaa". Siinä on vaaleanpunaiset kannet ja paljon sivuja.

Viikko sitten torstaina siirsimme Veeran tavarat Helsinkiin pieneen varastokoppiin. Ajelin pakettiautolla keskellä Helsinkiä. Ja maanalla peruutin sokkeloisissa tiloissa. Ehkä perustamme marttojen kanssa oman muuttofirman ja unohdamme sosionomi-opiskelut. Osaan peruuttaa pakettiautoa paremmin kuin monta muuta asiaa. Sanoin Veeralle heipat jollain parkkipaikalla Helsingissä. Ei pitkiä halauksia tai kyyneleitä. Mutta bussista oli vielä pakko soittaa sille kerran ja kysyä, onko se päässyt turvallisesti kotiin. Kaikki sanoo, että Veeran naurua tulee ikävä. Niin tuleekin. Ja muutenkin sitä ihmistä tulee ikävä. Hassu tyttö. Vuosi ja kolme kuukautta tuntuu pitkältä ajalta nyt.

Oli kivaa istua pitkästä aikaa bussissa. Oli aikaa lukea Trendiä, nukkua ja ajatella.

Perjantaina kävin Raumalla. Perinteinen joulunalusvisiitti Kallelle. Taisi olla kolmas vuosi perättäin, kun vierailen sen luona juuri ennen joulua. Ensi vuonna en sitten pääse. Kahden vuoden päästä sitten, sanoi Kalle. Kumma ajatella näin. Kotona päiväni melkein pilasi se, ettei meillä ollutkaan luumuhilloa, kun olisin halunnut tehdä joulutorttuja. Kummallinen ihmismieli.

Lauantaina tunteet heittelivät laidasta laitaan. Välillä melkein laulatti kun moppasin lattioita (!!) ja sitten taas seuraavassa hetkessä melkein itketti. Koko päivä oli sellaista. Välillä kiukuttelin kuin mikäkin teini ja välillä nauroin ja olin onnellinen. Asettelin seimen henkilöt paikalleen. Sari, Meri, Lauri, Sakari, Veera ja Jonsku kävivät tonttuilemassa. He piristivät.

Jouluaatto vietettiin suvun voimin meillä. Kaikki oli niin kuin ennenkin, vaikkei oltukaan mummolassa. Sai nauraa. Koirat ja pari pientä poikaa toivat vähän eloa meidänkin jouluumme. Lahjat avattiin jo aamulla. Sain paljon kirjoja, pyjaman, muumimukin, helmet, karkkia ja MP3-soittimen. Kivoja lahjoja. Illalla mentiin Laurin ja Merin kanssa joulukirkkoon. Paras hetki koko joulussa oli, kun laulettiin Maa on niin kaunis hämärässä kirkossa.

Joulupäivänä syötiin hyvin ja oli rauha maassa. Illalla kahviteltiin mummulla ja katsoin Amélien. Nyt ymmärrän, miksi Bärre halusi sen omaksi. Siitä sai nyt toisella kertaa enemmän kuin ekalla kerralla. Odotan jo kolmatta kertaa.

Tapaninpäivänä mentiin Merille. Pelattiin trivialia, syötiin Suskin leipomuksia ja päädyttiin lopuksi ABC:lle. Seuraavanakin päivänä mentiin Merille ja Laurille. Sillä kertaa meitä oli vähän enemmänkin vielä. Pelattiin Speden silmätkiinnijalastakiinni-peliä, Twisteriä, Trivialia.. ja puhuttiin mitä kummallisimmista asioista. Nukuin yön Merin ja Laurin sängyssä. Siihen mahtui ihan hyvin kolme ihmistä.

Eilen kävin Merin kanssa kaupungilla. Ostin alennusmyynnistä lenkkarit. Bärren ei enää tarvitse huomautella rikkinäisistä lenkkareistani. Menin vielä "hetkeksi" Merille ja Laurille. Hetki hieman venyi, kun innostuttiin Merin kanssa pelaamaan junapeliä... Illalla syötiin äidin kanssa juustoja+keksejä ja viinirypäleitä. Katsottiin amerikkalaista, Japanissa kuvattua leffaa. Se kertoi kahdesta yksinäisestä amerikkalaisesta Tokiossa. Oli mielenkiintoinen elokuva. Mutta kummaa, ettei minua pelota lähteä Japaniin. Varmasti aika-ajoin iskee yksinäisyys ja ikävä. Mutta silti olen melko luottavainen.

Bärren kanssa puhuin yhtenä päivänä puhelimessa. Mullakin on ikävä meidän yöllisiä teehetkiä.