IRC-Galleria

Päiväni kuluvat kummallisen nopeasti. En erota niitä toisistaan. On vaikeaa muistaa, minä päivänä tein mitäkin. Yritän kuitenkin.

Esittelen teille ensin tarinamme uudet henkilöt. Kaisa on kämppikseni ja Riinakin melkein. Hän syö meillä iltapalansa, nukkuu päiväunensa ja kutoo sukkia. Ikävää, ettei meillä ole kolmatta sänkyä. Ihan hyvin tänne mahtuisi kolmaskin.

Maanantaina teimme pitkän lenkin kauppaan Kaisan ja Riinan kanssa. "Kyllä tossa radan varrella varmaan joku tie menee, kun Järvenpäässäkin menee!" Meni siellä. Sain puhelun, joka sai taas toivoni heräämään. Vastaukseni uteluihin, mihin olen lähdössä ovat vaihdelleet reilu viikon aikana aika paljon. On kuljettu "Japaniin" -vastauksesta "emmä tiiä" ja "ehkä Japaniin" -vastausten kautta nykyiseen "toivottavasti Japaniin". On toki muitakin vaihtoehtoja, enkä halua ajatella, etteivätkö nekin olisi mahdollisia. En vieläkään ole uskaltanut avata uudelleen Japanin historiasta ja kulttuurista kertovia kirjoja.

Eilen, sen sijaan että olisimme fiksusti opiskelleet, lähdimme Riksuun. Vietimme siellä täysin turhan iltapäivän ja illan. Shoppailimme ja söimme mäkissä. Mäkki toi mieleeni taas Yukarin ja Japanin. Haluan sinne. Tulimme takaisin Hämeenlinnan kautta. Rautateistämme tietämättömille voin kertoa, että ajoimme siis ensimmäisellä junalla iloisesti Ryttylän ohi [se juna ei pysähtynyt tässä kivassa kylässä] ja sitten tulimme takaisin päin toisella junalla. Hihitin hysteerisesti koko illan. Turhan matkat ovat mukavia. Onneksi on ihmisiä, joiden kanssa voi sellasia viettää.

Tänään kävin yksikseni lenkillä. Opiskelin myös oikeasti. Hetken ainakin. Neuvoin Riinaa villasukkien kanssa ja jumitin koneella. Luin taas vanhoja juttuja. En tiedä miksi halusin niitä lukea. En halua tirkistellä tai mitään.. halusin vain lukea, kun tajusin sen mahdolliseksi.

Koneeni on myös muiden ahkerassa käytössä ja keittiössämme on kasa lehtiä. Ihmiset tulevat tänne iltapalalle, sen sijaan, että söisivät omissa huoneissaan. Pidän siitä ja heistä. Meillä on oma englanninkielinen raamis-ryhmämme, jossa voimme olla epätäydellisiä. Kukaan ei naura toisten ääntämiselle.

Säköpostini ei toimi. Haluaisin kirjoitella ystävärengaslaisten nimiä sähköpostiin. Ja ehkä jotain muutakin. Täällä ei onneksi tule ajateltua niin paljoa. Vähän kuitenkin.