IRC-Galleria

Viikot vain kuluvat. Tämäkin on kohta mennyt.

Maanantaina en sitten lähtenytkään kauppaan. Makasin tunnin sängyssä ja olin vain. Ruuan jälkeen en edelleenkään lähetnyt kauppaan, vaan pelasimme taas junapeliä. Kaisa voitti. Sitten viimein lähdin Saleen. Hassu kauppamatka. Meitä oli viisi ja pidimme meteliä ja nauroimme. Kävelimme väärällä puolella tietä ja katselimme vauva- ja häälehtiä kaupassa. Myöhemmin ihmiset tulivat meille syömään herkkujaan ja juomaan guaranaa. On niin mukavaa, että he tulevat. Jotkut eivät enää edes koputa. En koskaan haluaisi oveeni ovikelloa. Saa tulla suoraan sisälle.

Tiistaina vietimme Kertun, Kerttulin ja Riinan "läksiäisiä" ja herkuttelimme. Se oli myös viimeinen epävirallinen purnauspiirimme. Tunnelma oli melko apea ja saatoimme istua pitkän aikaa vain hiljaa. Meillä on ollut niin hyvä yhdessä. Kummaa, että se loppui nyt. Kerttuli letitti hiukseni.

Keskiviikko oli ystävänpäivä. Pukeuduimme punaseen ja saimme halisydämet. Luennolla ei osannut keskittyä yhtään. Tutun levotonta, paljon hihitystä. Lähdin ruuan jälkeen Järvenpäähän. Kävelin asemalta MSO:lle odottamaan toisten huumekoulutuksen loppua. En osannut kuvitella itseäni sinne auditorioon. Minun paikkani on nyt hetkisen täällä Ryttylässä. Menimme yhdessä koululle koristelemaan ja järjestelemään. Urheiluhallissa voisi pitää vaikka häät. Voin kuvitella martat järjestelemään häitäni. He tekisivät sen vaikka viikossa. Muut lähtivät vaihtamaan vaatteita Ellille, mutta minä jäin sinne. Tunnin verran seisoin ovella ja toivotin ihmisiä tervetulleeksi.

Puoli kaheltatoista oli Kivirannoilta tullut tekstiviesti, jolla he toivottivat hyvää ystävänpäivää. Tarvitsin sen viestin siinä hetkessä. Tiedän olevani tervetullut heidän japanin-kotiinsa ja perheeseensä. Minua tarvitaan siellä heidän kanssaan. Ja juuri nyt on hyvä lähteä Japaniin. En voi lakata ajattelemasta, mutta ymmärrän, että juuri nyt tule keskittyä vain siihen, että kuukauden päästä pakkaan matkalaukkuni ja lähden. Pitää hetkeksi lopettaa haaveilu ja haihattelu, vaikkei menneiden ajattelua voikkaan lopettaa.

Menin Ellille yöksi ja aamulla lähdin sieltä junalla takaisin Ryttylään. Luennot oli peruttu, joten periaatteessa tulin tänne "turhaan". Mutta päivä ei ollut mitenkään turha. Otin jäykkäkouristusrokotuksen. Kaisa pelasti minut paljolta pelolta, kun vain pakotti yllättäen mukaansa. En ehtinyt jännittää etukäteen, joten ei sattunut yhtään. Kuulin myös meille tehdyn laulun. M:n laulu oli hieno. Minusta on kaunis ajatus, että vaikka jotkut ihmiset ovat vain hetken aikaa elämässämme, he voivat auttaa jaksamaan sen pienen pätkän eteenpäin ja tulla tärkeiksi.

Saatoimme Kerttulin asemalle. Hän lähti Veteliin. Me näemme kyllä vielä, mutta silti kyyneleet meinasivat tulla silmiin monia kertoja sen päivän aikana. Kuulimme toisenkin laulun. Sitä ei varsinaisesti oltu tehty meille, mutta sain siitäkin paljon. Kiitos P.

Matkustimme Kaisan kanssa junalla etelään. Minä jäin pois Järvenpäässä. Keskiviikko oli saanut mut ymmärtämään, että nyt juuri voin lähteä pois sieltä. Kellarikillassa oli mukavaa, mutta sanoin, etten enää mene sinne varmaankaan ennen lähtöä.

Menin Kutrolle yöksi. Bärrekin tuli. Nukuimme vierekkäin Kutron lattialla. Olo oli oikeasti kuin lapsella mummolassa. Turvallista ja lämpöistä. Puhuimme illalla paljon. Oli niin hyvä, kun ne kaksi tärkeää ihmistä olivat siinä, Kutron keitiössä. Kaikki puhuvat Kutron terapia-sohvasta, mutta se koko keittiö on kyllä melkoinen terapia-keittiö.

Perjantaina matkustin aamulla Helsinkiin Venlan luokse. Reetta on iso tyttö jo. Venlalla oli omenapiirakkaa, hyvää teetä ja aikaa. Puhuttiin paljon. Venlan kanssa voi aina puhua oikeista asioista. Olin vasta illemmalla Järvenpäässä. Käytiin Prismassa Kutron kanssa ja mentiin tekemään pizzaa.

Lauantai oli huippu-vapaapäivä. Nukuttiin pitkään, luettiin lehtiä, katseltiin euroviisu-karsintoja ja tehtiin lenkki Tuusulanjärvenjäälle. Ja puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin.. sain selvittää niin paljon asioita, sanoja asioita ääneen. Helpotti valtavasti. Yöllä ei meinattu saada unta. Laitettiin "ajoissa nukkumaan", mutta kahdelta löydettiin itsemme vielä keittiöstä syömässä karkkia ja juomassa limpparia. Kutro luki mulle kauniin iltasadun ja lopulta nukahdin.

Nyt olen taas Ryttylässä. Tulin tyhjällä aamujunalla. Junat ovat kivoja. Ja ystävät.