IRC-Galleria

Downshiftaus, eli elämänleppoistaminen voi olla toimiva elämänasenne jonkun kohdalla. Silloin saattaa jäädä aikaa tehdä enemmän muita asioita, mitä kokee mielekkäänä. Esimerkiksi harrastuksille ja ystäville. Kyseisen aatteen mukaan pelkkä raha ei tuota ihmiselle onnellisuutta, vaan sosiaaliset suhteet ja elämänperusasioiden toimivuus.
Jonkun toisen kohdalla joka on vahvasti työelämässä kiinni, se ei kuitenkaan välttämättä ole aivan niin toimivaa käytännössä. Aikaa ja energiaa kun ei jää niin paljon muuhun. Nykyisen työelämän suorituspaineet ovat kovat. Opiskeleminen ja työntekö vie huomattavan suuren osan aikaamme. Siksi downshiftaus ei välttämättä toimi jokaisen kohdalla niin helposti, eikä ole niin yksinkertaista toteuttaa.
Mielestäni aatteena elämänleppoistaminen on kuitenkin mielekäs ja toimiva erityisesti nuorison kohdalla, jotka eivät ole vielä niin vakiintuneet työelämään.
Jos kuitenkin elämme leppoisasti unohtamatta velvollisuutemme, voi tulla ongelmia. Miten käy jos emme opiskele lainkaan tai tee työtä ilman pätevää terveyteen liittyvää syytä?
Elinikäisen oppimisen mukaan uutta tulisi opiskella läpi elämän. Siksi elämänleppoistaminen ei mielestäni ole sama asia kuin laiskuus.
Kuitenkin se voi auttaa elämään mielekkäämpää ja täysipainoisempaa elämää. : )

1980-lukua voi pitää monella tapaa 'kulta-aikana'.
Silloin esimerkiksi musiikkimaailmassa putkahteli jatkuvasti esiin uusia ja uudenlaisia yhtyeitä. Myös suomalaiset bändit menestyivät. Musiikkiliikkeitä löytyi paljon ja kauppa kävi.
Muodin puolella 80-luku oli persoonallista, suurta ja näyttävää. Kyseistä aikaa voi syyttä pitää design- vuosikymmenenä. Muoti siirtyi osittain kadulle, kun muotisuunnittelijat ottivat vaikutteita nuorison pukeutumisesta.
Myös Suomessa meni 80-luvulla hyvin. Töitä oli paljon ja myös täällä valmistettiin enemmän vaatteita. Oman kokemukseni mukaan 80-luvulla valmistetut vaatteet saattavat vielä useammankin vuoden jälkeen olla hyväkuntoisia ja kestäviä. En paneudu tässä lyhyessä postauksessa tarkemmin kyseisen vuosikymmenen "hienouksiin", koska aihe on hyvin laaja.
Tuolloin ei kuitenkaan älypuhelimista tai nykyaikaisesta internetistä ollut tietoakaan.
Silti varsin moni on sitä mieltä, että tuolloin asiat olivat paremmin. Olen itse osittain samaa mieltä. Joka tapauksessa olemme menneet kehityksessä valtavasti eteenpäin. Ja menemme koko ajan. Se on mielestäni osittain hyvä ja huono asia.
Kuitenkin, vaikka vuodet vierivät, niin monesti hyvät ja unohtumattomat asiat muistetaan, kuten esimerkiksi 1980-luvun ilmiöt.

Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä. Jos sama rata jatkuu, mielestäni kansalaistemme hyvinvointi ei hyvältä näytä.
Yksinasuvia, omasta tahdosta tai tahtomattaan on paljon. Se, että asuu yksin ei mielestäni ole paha asia. Voi olla jopa mielekästä asua yksin sinkkuna ja kuitenkin nauttia elämästä.
Jostakusta voi kuitenkin tuntua, että joutuu tahtomattaan olemaan yksin ja että hänestä ei välitetä. Se voi aiheuttaa jopa itsemurha-alttiutta.
Vo olla, että koska olemme iät ajat olleet "syrjäänvetäytyvä" kansa, kohtaamme myös yksinäisyyttä enemmän kuin joidenkin muiden maiden kansalaiset.
Kuitenkin yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäinen ihminen on tahtomattaan yksin. Jotkut puolestaan tykkäävät olla yksin ja pitävät sitä mielekkäänä. Se on mielestäni hyvä asia. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten sama kehitys jatkuu, vai tuleeko asiaan muutosta. Tasa-arvo on perusoikeus. Siksi jokaisen tulisi saada hyviä hetkiä ystävien kanssa.
Tai ainakin löytämään joku ystävä.

Olen huomannut, että Suomessa on varsin haastavaa löytää nuorta henkilöä keskustelukumppaniksi, jonka kanssa voisi keskustella filosofisista aiheista ilman eriasteisia ennakkoluuloja ja omiin arvoihin pohjautuvia asenteita.
Se ei kuitenkaan välttämättä ole täysin negatiivinen asia, koska filosofinen ajattelu monesti vaatii jonkinasteista älykkyyttä ja perehtymistä eri aiheisiin. Siis tietoa. Tieto on viisautta. Argumentaatio (väite ja perustelu) on asia, mitä ilman ei filosofista ajattelua periaatteessa ole. Täytyy osata esittää väite, ja perustella kantansa, miksi asia on jonkun henkilön / henkilöiden mielestä juuri näin.
En väitä, että itse olisin sen viisaampi kuin joku toinen, mutta luulen oivaltaneeni filosofisen ajattelun periaatteet.
Uskaltaisin väittää, että nuorison kiinnostus filosofiaa kohtaan on hiipumassa. Tai itse asiassa ollut jo kauan aikaa. Luulen että se johtuu osittain siitä että aiemmilla vuosikymmenillä ympärillämme ei ollut niin paljon erinäisiä ärsykkeitä. Sen takia omiin ajatuksiin 'uppoutuminen' on voinut olla helpompaa kuin nykyään (=syy ja seuraus).
Saatan mahdollisesti kirjoittaa jatkossakin filosofisista aiheista pohdintoja ja tämmöistä vähän vaikeampiselkoista tekstiä ns. pitkän kaavan mukaan, siitä kiinnostuneille lukijoille : )
Joka tapauksessa filosofinen ajattelu voi kantaa pitkälle.
Ja tuoda kauaskantoista viisautta elämän varalle.
Keep up the wisdom!

Karate on mielestäni upea kamppailu -ja itsepuolustuslaji. Sen juuret ulottuvat kauas Japaniin okinawalaisiin kamppailumuotoihin.
Karaten tyylisuuntia on useita. Niistä tunnetuimpia ovat Shotokan, Wado-Ryu, Shito-Ryu, Goju-Ryu ja Shukokai.
Vaikka karate ei alun perin ole kilpailulaji, siinä myös kilpaillaan kumitessa (ottelu) ja katoissa (liikesarjat).
Oman kokemukseni mukaan mitä karatea olen vähän harrastanut, voi sitä pitää jokseenkin taiteena. Liikkeiden puhtaus, tehokkuus ja oikeaoppisuus katoissa on upeaa. Ja ottelussa vaaditaan myös oikeaa tekniikkaa.
Eri tyylisuunnissa on kuitenkin eri ihanteita. Joissain katat ovat näyttävämpiä kuin toisissa.
Jos vertaa karatea esimerkiksi judoon, ei oman kokemukseni mukaan karatessa ole suuremmasta painosta niin suurta hyötyä kuin judossa. Karaten tekniikat ovat erilaisia, vaikka kumpikin on budolaji ja perustuu alun perin jiu-jitsun taistelutekniikoihin. Kun judossa 'painitaan' enemmän ja se sisältää lajina enemmän mattotekniikoita, on suuremmasta painosta selvä hyöty. Siksi varmaan avoin luokka judossa poistettiin olympailaisistakin.
Karate on tehokas liikuntamuoto, kuten muutkin kamppailulajit. Siinä riittää opittavaa loppuiäksi. Ja jälkipolvillekkin.

Kirjoitan tällä kertaa lukijoilleni muotiin liittyvästä aiheesta. Tai oikeastaan aiheesta joka liittyy enemmänkin ns. 'muodin edelläkävijöihin'. Kirjoittaja itsekkin - kuten arvata saattaa - on jokseenkin 'hipsteri'.
Yleisesti ottaenhan sana hipsteri tarkoittaa nuorta henkilöä, joka kokeilee eri pukeutumistyylejä ja pyrkii erottumaan massasta. Siihen kuuluu siis olla ns. kokeileva vaatetuksen suhteen.
Olen itse kokeillut yhtä jos toista erilaista asusteyhdistelmää. Tilaillut vaatteita netistä ja kierrellyt vaatekauppoja sekä kirppareita. Lisäksi myös 'tuunannut' vaatteista omannäköisempiä ja opetellut muotisanastoa. Taiteilijanimiäkin olen kehitellyt, kuten aiemmasta blogistani saattaa lukea. Uskallan sanoa omaavani varsin hyvän maun vaatevalintojen suhteen.
En itseasiassa edes ajatellut olevani 'hipsteri' ennen kuin kuulin tuosta hienosta sanasta. En luokitellut itseäni siihen, mutta kyllä sana varsin hyvin kuvaa itseänikin muodin suhteen. Kun aloitin kuuntelemaan rock- musiikkia, aloin myös 'erottumaan massasta'.
Tällä hetkellä käytän päivittäin erityisesti urheiluvaatteita. Saa nähdä mitä uutta keksin pukeutumisen suhteen tulevaisuudessa.
Kuitenkin muoti-ilmiöt vaihtelevat jatkuvasti, ja vaikka pidänkin muodista, en voi sanoa että valitsisin vaatteeni pelkästään sen mukaan mikä on muotia. Se ehkä kuvastaakin hipsteriyttä. Se että voi valita tyylinsä itse.
Ja olla oma itsensä.

Kirjoitan tällä kertaa hieman aiheesta liittyen tärkeään poliittiseen kysymykseen. Tulisiko Suomen liittyä Natoon vai ei?
Nato-asiasta on käyty vilkasta keskustelua Suomessa jo pitkään. Vaikkei Suomi olekkaan vielä varsinaisesti Nato- maa, on se jo sen vahva yhteistyökumppani.
Päätökseen saattaa vaikuttaa mahdollisesti myös se, liittyyko Ruotsi Natoon.
Miten asia sitten vaikuttaisi väleihimme Venäjää kohtaan?
Vaikka Suomi onkin itsenäinen maa, olisi poliittinen tilanteemme mielestäni turvatumpi Natossa.
Toisaalta yhtenä Nato- maana olisimme myös puolustusvelvollisia.
Nähtäväksi kuitenkin jää miten kyseisen asian suhteen tulee käymään.
Ja mikä päätös tehdään.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa lyhyesti mieltymyksestäni "treenivaatteisiin" liikuntaa / urheilua harrastaessa.
Tykkään käyttää persoonallisia vaatteita harrastaessani liikuntaa. Olen itse asiassa miettinyt treenivaatteeni tarkkaan. Yleensä ottaen pyrin pukeutumaan mukavasti ja säänmukaisesti, mutta samalla myös muodikkaasti. Suosin urheiluvaatteissani ns. 'kallista tyyliä'. Pitkät hiukseni laitan monesti ponnarille tai nutturalle, etteivät ole tiellä. Suosin käytännöllistä.
Nykyään on saatavilla laaja valikoima erilaisia urheiluvaatteita. Sitäkin voi pitää jo muotina.
Oman kokemukseni mukaan myös merkillä ja hinnalla saattaa olla väliä vaatteen laadun kannalta. Ja monesti onkin.
Vaikka käytänkin persoonallisia urheiluvaatteita, eivät ne kuitenkaan ole omalla kohdallani liikkumisen itseistarkoitus, vaan hieno lisä. :)

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta liittyen itsenikin jokapäiväiseen elämään, nimittäin Liikunnasta.

Olen harrastanut / kokeillut elämäni aikana useampaakin lajia, joista mainittakoon judo, paini, salibandy, juoksu, karate, pyöräily, yleisurheilu, uinti, jalkapallo ja kuntosali. Uusimpana olen kokeillut Les Mills- treeniä. Jostain syystä eri liikuntamuotoja vain on ollut paljon. :) Välillä on ollut taukoa ja joskus tullut palattua taas vanhan lajin pariin. Hyötyliikuntaakin on tullut reilusti.

Pidän oikeastaan kaikesta liikunnasta. Ja siitä hyvästä 'fiiliksestä' joka tulee kun lähtee ulos. Uuden lajin kokeilu on ollut monesti jännittävää.

Olen pyrkinyt myös jaksoittamaan liikkumisen oikein. Moni aktiiviliikkuja on varmaan huomannut välipäivien merkityksen kehittymisen kannalta.

On hienoa kun huomaa että jossain fyysisen kunnon osa-alueessa tai tekniikassa on tapahtunut kehittymistä.

Olen pyrkinyt harrastaessa välillä myös yhdistelmäharjoitteluun, eli yhdistämään sekä kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelun. Terveyden kannaltahan tarvitaan kumpaakin.

Saa nähdä mitä lajeja vielä kokeilen tai alanko panostamaan johonkin lajiin päälajina.

Joka tapauksessa, harrastipa mitä tahansa lajia tai vain hyötyliikuntaa, se kannattaa aina!

Ajattelin kirjoittaa hieman kevyemmästä aiheesta liittyen omaan taiteilijanimeeni... : )
Olen käyttänyt sosiaalisessa mediassa joitain taiteilijanimiä jo useamman vuoden ajan. Minusta on mielekästä pitää nimimerkkinä jotain hienoa nimeä.
Uusinpana tuo "Carrey J. T.". Se kuulostaa varsin persoonalliselta ja olen sen itse keksinyt. Itselleni siitä tulee mieleen osittain glam rock ja kirjailijan ammatti. Mutta pidän siitä. :D Se on itseasiassa lyhennetty versio aiemmasta nimestäni.
Osittain taiteilijanimen käyttööni liittyy se kun teini-iässä 'glam skenestä' kiinnostuneena aloin miettimään itsellenikin taiteilijanimeä. Sitä sitten olen muokannut hienompaan muotoon.
Mielestäni persoonallisen taiteilijanimen luomiseen vaaditaan monesti luovuutta. Ihailen myös muita taiteilijoita joilla on oma "nickname".
Hieno taiteilijanimi luo tietynlaista särmää. Se jää monesti myös mieleen.