IRC-Galleria

Tekoäly kehittyy kovaa vauhtia. Siitä on jo todisteena teollisuudessa käytettävät robotit ja että robotit saattavat tulevaisuudessa yleistyä jopa kotioloissa.

Mutta minkälaisessa tilanteessa olemme, jos jo nykyään monilla aloilla on huonot mahdollisuudet työllistyä, sen jälkeen kun "robotiikka on saapunut" keskuuteemme? Ja korvaa suuren osan töistä missä vielä nykyään on töitä. Huononeeko työllistymismahdollisuudet entisestään? Mistä saamme töitä sen jälkeen? On selvää että robotti ei pysty korvaamaan jokaista työtä, mutta yllättävän monen pystyy. Onko se sitten maailmamme kannalta hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi, mutta itse ainakin vieroksun ajatusta että herättyäni aamulla keittämään kahvia, sen tekeekin puolestani kotirobotti enkä minä itse.

On selvää että tekoäly on suuri mahdollisuus, mutta entä sen jälkeen jos jokin suuremmassa mittakaavassa menee syystä tai toisesta 'pieleen'?

Käykö meille niinkuin Terminator -elokuvissa?

Se jää nähtäväksi.

Nykyinen suorituskeskeinen yhteiskuntamme vaatii meiltä paljon. Jo peruskoulun päätyttyä pitäisi tietää mitä ammattia haluaa lähteä opiskelemaan, vai haluaako mieluummin lukioon. Ja vaikka valmistuisikin niin moni huomaakin ettei ensimmäinen ammatti välttämättä olekkaan se "oikea".
8 tunnin koulupäivät saattavat olla raskaita, jolloin voimia tehdä vapaa-ajalla mielekkäitä asioita, ei jää niin paljon.
Onneksi löytyy myös erityisoppilaitoksia jos opiskelija on erityistukea tarvitseva.
Joskus käykin niin, että ei pääse opiskelemaan minnekkään, jolloin joutuu pitämään välivuoden. Jos joutuu pitämään välivuoden, se ei mielestäni ole aina pelkästään negatiivinen asia. Välivuoden aikana voi pohtia mahdollista alanvalintaa kaikessa rauhassa, ja nauttia vapaasta opiskelijanuoruudesta. Silloin saattaa jäädä enemmän aikaa harrastuksille ja ystäville. On myös mahdollista itseopiskella, ettei jäisi ns "paikalleen".
Joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi. : )

Pyöräily, tuo loistava liikuntamuoto, kuuluu tavalla tai toisella monen ihmisen elämään.
Siksipä ajattelin kirjoittaa lyhyesti mietteitäni ja kokemuksiani tällä kertaa Pyöräilyyn liittyen. : )
Hyötyliikuntana pyöräily on loistava liikuntamuoto mentäessä vähänkin pitempiä matkoja. Siihen riittääkin monesti ihan ns. "peruspyörä". On kuitenkin varsin ymmärrettävää että maassamme talviaikaan kovalla pakkasella töihin tai opiskelemaan lähtiessä pyörä jää monesti talliin. Kuitenkin pyöräillä on mahdollista ympäri vuoden.
Urheilumuotona pyöräily on tehokas kestävyyslaji. Taitaapa kovimmat "hapenottokyvyt" olla mitattu juurikin pyöräilijöillä hiihtäjien lisäksi. Lisäksi esimerkiksi maasto- tai maantiepyöräilyharrastus on suhteellisen helppo aloittaa. Monet innostuvatkin maantiepyöräilystä vasta keski-ikäisenä.
Jos tarkoituksena on pyöräillä kilpaa tai tehdä tehokas liikuntasuoritus, ei ihan perus vähävaihteinen "citypyörä" ole välttämättä riittävä. Silloin kannattaa mielestäni harkita hyvän maasto / maantiepyörän hankintaa.
Luonnollisestikin myös aiemmin harrastettu liikunta tukee ja helpottaa kestävyyden kehittymistä jos vaihtaa lajia vaikka pyöräilyyn.
Joten pyöräily kannattaa! :)

Vuosi on taas mennyt. Vuosi aikaa jokaisen meidän elämästämme.
Nyt sitten voi miettiä mitä haluaa tehdä ensi vuonna.
Ja mitä se tuo tullessaan? Tapahtuuko vuonna 2017 jotain yllättävää?
Itse mietin opiskelusuunnitelmiani ja mitä voisin ensi vuonna toteuttaa.
Hämmästyttävää miten nopeasti vuodet vierivät. Ei meinaa pysyä perässä.
Silti eteenpäin on mentävä, sillä eihän täällä ole muuta vaihtoehtoa.
Itse jatkan kirjoittelua entiseen malliin ja toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää uutta 2017!
:)

Viime aikoina on keskusteltu paljon opintotukeen liittyvästä leikkauksesta.
Opintorahan enimmäismäärä tulee vähenemään 250 €:n / kk, kun se nykyään on 337 € / kk. On toki hienoa että kotimaassa ja ulkomailla opiskelevien valtiontakausta nostetaan, mutta tarvitseeko opintorahasta ottaa pois?
Se on mielestäni suorastaan turhauttavaa.
Jos ei satu saamaan esimerkiksi terveydellisistä syistä muita tukia, niin millä opiskelija kohta enää kaiken opiskeluun liittyvän "lystin" sitten maksaa? Kun hallitus on leikannut opiskelupaikkojakin viimeaikoina rajusti.
Esimerkiksi monilta taidealoilta on nykyään Sumessa muutenkin vaikea työllistyä, vaikka saisi koulutuksen. Työpaikkoja on vähän tarjolla.
Ovat nämä "säästötavoitteet" varmaan aika turhauttavia monen kohdalla...

Downshiftaus, eli elämänleppoistaminen voi olla toimiva elämänasenne jonkun kohdalla. Silloin saattaa jäädä aikaa tehdä enemmän muita asioita, mitä kokee mielekkäänä. Esimerkiksi harrastuksille ja ystäville. Kyseisen aatteen mukaan pelkkä raha ei tuota ihmiselle onnellisuutta, vaan sosiaaliset suhteet ja elämänperusasioiden toimivuus.
Jonkun toisen kohdalla joka on vahvasti työelämässä kiinni, se ei kuitenkaan välttämättä ole aivan niin toimivaa käytännössä. Aikaa ja energiaa kun ei jää niin paljon muuhun. Nykyisen työelämän suorituspaineet ovat kovat. Opiskeleminen ja työntekö vie huomattavan suuren osan aikaamme. Siksi downshiftaus ei välttämättä toimi jokaisen kohdalla niin helposti, eikä ole niin yksinkertaista toteuttaa.
Mielestäni aatteena elämänleppoistaminen on kuitenkin mielekäs ja toimiva erityisesti nuorison kohdalla, jotka eivät ole vielä niin vakiintuneet työelämään.
Jos kuitenkin elämme leppoisasti unohtamatta velvollisuutemme, voi tulla ongelmia. Miten käy jos emme opiskele lainkaan tai tee työtä ilman pätevää terveyteen liittyvää syytä?
Elinikäisen oppimisen mukaan uutta tulisi opiskella läpi elämän. Siksi elämänleppoistaminen ei mielestäni ole sama asia kuin laiskuus.
Kuitenkin se voi auttaa elämään mielekkäämpää ja täysipainoisempaa elämää. : )

1980-lukua voi pitää monella tapaa 'kulta-aikana'.
Silloin esimerkiksi musiikkimaailmassa putkahteli jatkuvasti esiin uusia ja uudenlaisia yhtyeitä. Myös suomalaiset bändit menestyivät. Musiikkiliikkeitä löytyi paljon ja kauppa kävi.
Muodin puolella 80-luku oli persoonallista, suurta ja näyttävää. Kyseistä aikaa voi syyttä pitää design- vuosikymmenenä. Muoti siirtyi osittain kadulle, kun muotisuunnittelijat ottivat vaikutteita nuorison pukeutumisesta.
Myös Suomessa meni 80-luvulla hyvin. Töitä oli paljon ja myös täällä valmistettiin enemmän vaatteita. Oman kokemukseni mukaan 80-luvulla valmistetut vaatteet saattavat vielä useammankin vuoden jälkeen olla hyväkuntoisia ja kestäviä. En paneudu tässä lyhyessä postauksessa tarkemmin kyseisen vuosikymmenen "hienouksiin", koska aihe on hyvin laaja.
Tuolloin ei kuitenkaan älypuhelimista tai nykyaikaisesta internetistä ollut tietoakaan.
Silti varsin moni on sitä mieltä, että tuolloin asiat olivat paremmin. Olen itse osittain samaa mieltä. Joka tapauksessa olemme menneet kehityksessä valtavasti eteenpäin. Ja menemme koko ajan. Se on mielestäni osittain hyvä ja huono asia.
Kuitenkin, vaikka vuodet vierivät, niin monesti hyvät ja unohtumattomat asiat muistetaan, kuten esimerkiksi 1980-luvun ilmiöt.

Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä. Jos sama rata jatkuu, mielestäni kansalaistemme hyvinvointi ei hyvältä näytä.
Yksinasuvia, omasta tahdosta tai tahtomattaan on paljon. Se, että asuu yksin ei mielestäni ole paha asia. Voi olla jopa mielekästä asua yksin sinkkuna ja kuitenkin nauttia elämästä.
Jostakusta voi kuitenkin tuntua, että joutuu tahtomattaan olemaan yksin ja että hänestä ei välitetä. Se voi aiheuttaa jopa itsemurha-alttiutta.
Vo olla, että koska olemme iät ajat olleet "syrjäänvetäytyvä" kansa, kohtaamme myös yksinäisyyttä enemmän kuin joidenkin muiden maiden kansalaiset.
Kuitenkin yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäinen ihminen on tahtomattaan yksin. Jotkut puolestaan tykkäävät olla yksin ja pitävät sitä mielekkäänä. Se on mielestäni hyvä asia. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten sama kehitys jatkuu, vai tuleeko asiaan muutosta. Tasa-arvo on perusoikeus. Siksi jokaisen tulisi saada hyviä hetkiä ystävien kanssa.
Tai ainakin löytämään joku ystävä.

Olen huomannut, että Suomessa on varsin haastavaa löytää nuorta henkilöä keskustelukumppaniksi, jonka kanssa voisi keskustella filosofisista aiheista ilman eriasteisia ennakkoluuloja ja omiin arvoihin pohjautuvia asenteita.
Se ei kuitenkaan välttämättä ole täysin negatiivinen asia, koska filosofinen ajattelu monesti vaatii jonkinasteista älykkyyttä ja perehtymistä eri aiheisiin. Siis tietoa. Tieto on viisautta. Argumentaatio (väite ja perustelu) on asia, mitä ilman ei filosofista ajattelua periaatteessa ole. Täytyy osata esittää väite, ja perustella kantansa, miksi asia on jonkun henkilön / henkilöiden mielestä juuri näin.
En väitä, että itse olisin sen viisaampi kuin joku toinen, mutta luulen oivaltaneeni filosofisen ajattelun periaatteet.
Uskaltaisin väittää, että nuorison kiinnostus filosofiaa kohtaan on hiipumassa. Tai itse asiassa ollut jo kauan aikaa. Luulen että se johtuu osittain siitä että aiemmilla vuosikymmenillä ympärillämme ei ollut niin paljon erinäisiä ärsykkeitä. Sen takia omiin ajatuksiin 'uppoutuminen' on voinut olla helpompaa kuin nykyään (=syy ja seuraus).
Saatan mahdollisesti kirjoittaa jatkossakin filosofisista aiheista pohdintoja ja tämmöistä vähän vaikeampiselkoista tekstiä ns. pitkän kaavan mukaan, siitä kiinnostuneille lukijoille : )
Joka tapauksessa filosofinen ajattelu voi kantaa pitkälle.
Ja tuoda kauaskantoista viisautta elämän varalle.
Keep up the wisdom!

Karate on mielestäni upea kamppailu -ja itsepuolustuslaji. Sen juuret ulottuvat kauas Japaniin okinawalaisiin kamppailumuotoihin.
Karaten tyylisuuntia on useita. Niistä tunnetuimpia ovat Shotokan, Wado-Ryu, Shito-Ryu, Goju-Ryu ja Shukokai.
Vaikka karate ei alun perin ole kilpailulaji, siinä myös kilpaillaan kumitessa (ottelu) ja katoissa (liikesarjat).
Oman kokemukseni mukaan mitä karatea olen vähän harrastanut, voi sitä pitää jokseenkin taiteena. Liikkeiden puhtaus, tehokkuus ja oikeaoppisuus katoissa on upeaa. Ja ottelussa vaaditaan myös oikeaa tekniikkaa.
Eri tyylisuunnissa on kuitenkin eri ihanteita. Joissain katat ovat näyttävämpiä kuin toisissa.
Jos vertaa karatea esimerkiksi judoon, ei oman kokemukseni mukaan karatessa ole suuremmasta painosta niin suurta hyötyä kuin judossa. Karaten tekniikat ovat erilaisia, vaikka kumpikin on budolaji ja perustuu alun perin jiu-jitsun taistelutekniikoihin. Kun judossa 'painitaan' enemmän ja se sisältää lajina enemmän mattotekniikoita, on suuremmasta painosta selvä hyöty. Siksi varmaan avoin luokka judossa poistettiin olympailaisistakin.
Karate on tehokas liikuntamuoto, kuten muutkin kamppailulajit. Siinä riittää opittavaa loppuiäksi. Ja jälkipolvillekkin.