IRC-Galleria

Mies tai nainen, oletko joskus haaveillut ottavasi permanentin? Jos olet, kerron oman kokemukseni mukaan vinkkini miten sitä hoidetaan ja miltä se käytännössä näyttää.
Tuon mystisen "kasari" -hiustyylin kulta-ajat ovat todennäköisesti jääneet menneille vuosikymmenille, mutta koska itse olen tälläinen pitkän linjan hipsteri niin pitihän sitäkin kokeilla. :D
Idea miksi alun perin päätin permiksen ottaa, syntyi kun toivoin vanhemmiltani joitain vuosia sitten joululahjaksi kiharrinta, koska halusin opetella laittamaan pitkät "kutrini" kiharoille. Ja kun isäni kävi sitten sitä etsimässä ostoskeskuksessa, sanoi myyjä että melkein helpompi tapa saada kiharat olisi ottaa permanentti. Kihartimen käyttöhän on melko työlästä jos hiusta on paljon kuten minulla. Ja toki senkin käyttö vaatii jonkin verran opettelua, joten helpompi tapa kuin laittaa hiukset jatkuvasti kihartimella, olisi ottaa permanentti. Noh, päätin sitten omalle vakio-parturilleni kertoa tästä "haaveesta" että haluaisin permanentin. Varattuani hänelle ajan menin kampaamoon ja päätimme sen toteuttaa. Voin kertoa että permanentin laittaminen kokopitkään tukkaan kestää melko pitkään ja tulee suhteellisen kalliiksi. Aluksi hiukset luonnollisestikkin pestään ja harjataan. Sitten laitetaan semmoiset rullat ja permisaine, joka saa vaikuttaa jonkin aikaa. Kun aine on vaikuttanut riittävän pitkän aikaa, se pestään pois ja hiukset ovat ns. pysyvällä kiharalla. Kun se oli valmista ja istuin kampaajan tuolilla ja olo oli kuin jollain 80-luvun rock -ikonilla, olin hiuksiini tyytyväinen. Eräs toinen kampaaja jopa otti hiuksistani kuvan ja lisäsi sen kampaamon etusivulle.
Seuraavaksi kuitenkin kerron miten permanentin hoitaminen eroaa normaaleiden pitkien hiuksien hoitamisesta. Kun normaalisti pitkät hiukset voi pestä useamman kerran viikossa, tai meidän miesten jopa harvemmin, tarvitsee permanenttia pestä arvioni mukaan vain 1-3 kertaa viikossa. Toisin sanottuna, sitä ei tarvitse pestä niin usein. Kuitenkin permis vaatii paljon hoitoa. Lisäksi siihen tarvitaan oma shampoo ja hoitoaine, jotka ovat verrattain kalliita. Lisäksi se pitää säännöllisesti selvittää kammalla.
Mutta oman kokemukseni mukaan permistä ei kannata ottaa jos ei ole sitoutunut siihen että se vaatii runsaasti hoitoa ja luonnolliset pitkät hiukset ovat omalla kohdallani olleet huomattavan paljon helpommin hoidettavat kuin permis. Lisäksi se tulee suhteellisen kalliiksi, riippuen toki siitä miten pitkään tukkaan se tehdään.
Tämä pitkä kirjoitus saattoi vaikuttaa vähän parturin kertomalta, mutta korostan että kyseessä ovat vain omat havaintoni ja mietteeni asian suhteen.
Pyrin itse olemaan aina mahdollisimman avoin uusille ideoille ja vaikutteille, joten päätin siis kokeilla ainakin kerran elämässäni tuota permanenttia, kuten aiemmin kerroin. :D
Huomiota herättävää on myös se että sain tuosta hiustyylistä paljon kehuja ihan tuntemattomilta ihmisiltä, joten ei se kai ihan niin pahalta näyttänytkään, heh. : )
Nykyään minulla on tosiaan taas omat pitkät hiukset ja olen jo permanentin kasvattanut pois, mutta uutta on se että nykyään olen leikkauttanut hiukseni kerroksittain.
Saatanpa siitä kertoa jossain toisessa postauksessa. :)

Olen tässä viimeaikoina pohtinut että voisi taas "päivitellä" galtsua lähiaikoina, kun en ole täällä vähään aikaan käynyt. : )
Blogaamisestakin on ollut vähän taukoa viime aikoina. Mielessä olisi paljonkin mielenkiintoisia juttuja mistä kirjoitella, ja mistä voisi olla jollekkin jopa hyötyä, jos joku näitä kirjoituksiani jaksaa lueskella. Pitää katsoa jos on fiilistä niin mistä lähtisin liikenteeseen.
On myös useita uusia kuvia mitä tänne voisi lisäillä.
Onpahan jotain tekemistäkin näin pimenevinä syysiltoina.
Kävin myös parturissa jokin aika sitten ja vähän uusiutui tuo hiustyylini kun päätin ottaa permiksen. :D Olen tosin jo sen kasvattanut pois. Oli muuten aika erilainen hoitaa mitä normaalit pitkät hiukset. Katsotaan jos siitäkin lisään lähiaikoina jonkun kuvan.

Olemme saaneet nauttia hyvästä rock- musiikista ja loistavista yhtyeistä ja artisteista jo pitkän aikaa, jopa vuosikymmeniä, mutta missä olemme seuraavan 10-15 vuoden kuluttua kun monia noista ei välttämättä enää ole?
Moni hyvä bändi on jo laittanut "pillit pussiin" ja siirtynyt ns. eläkkeelle.
Muistelemmeko joskus tulevaisuudessa sitä kun vielä näimme suuria yhtyeitä, mitä meidän lapsemme eivät ehkä tule koskaan näkemään?
"Aika kultaa muistot", sanotaan.
Nähtäväksi kuitenkin jää mistä asioista musiikissa saamme vuosien päästä nauttia...

Tekoäly kehittyy kovaa vauhtia. Siitä on jo todisteena teollisuudessa käytettävät robotit ja että robotit saattavat tulevaisuudessa yleistyä jopa kotioloissa.

Mutta minkälaisessa tilanteessa olemme, jos jo nykyään monilla aloilla on huonot mahdollisuudet työllistyä, sen jälkeen kun "robotiikka on saapunut" keskuuteemme? Ja korvaa suuren osan töistä missä vielä nykyään on töitä. Huononeeko työllistymismahdollisuudet entisestään? Mistä saamme töitä sen jälkeen? On selvää että robotti ei pysty korvaamaan jokaista työtä, mutta yllättävän monen pystyy. Onko se sitten maailmamme kannalta hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi, mutta itse ainakin vieroksun ajatusta että herättyäni aamulla keittämään kahvia, sen tekeekin puolestani kotirobotti enkä minä itse.

On selvää että tekoäly on suuri mahdollisuus, mutta entä sen jälkeen jos jokin suuremmassa mittakaavassa menee syystä tai toisesta 'pieleen'?

Käykö meille niinkuin Terminator -elokuvissa?

Se jää nähtäväksi.

Nykyinen suorituskeskeinen yhteiskuntamme vaatii meiltä paljon. Jo peruskoulun päätyttyä pitäisi tietää mitä ammattia haluaa lähteä opiskelemaan, vai haluaako mieluummin lukioon. Ja vaikka valmistuisikin niin moni huomaakin ettei ensimmäinen ammatti välttämättä olekkaan se "oikea".
8 tunnin koulupäivät saattavat olla raskaita, jolloin voimia tehdä vapaa-ajalla mielekkäitä asioita, ei jää niin paljon.
Onneksi löytyy myös erityisoppilaitoksia jos opiskelija on erityistukea tarvitseva.
Joskus käykin niin, että ei pääse opiskelemaan minnekkään, jolloin joutuu pitämään välivuoden. Jos joutuu pitämään välivuoden, se ei mielestäni ole aina pelkästään negatiivinen asia. Välivuoden aikana voi pohtia mahdollista alanvalintaa kaikessa rauhassa, ja nauttia vapaasta opiskelijanuoruudesta. Silloin saattaa jäädä enemmän aikaa harrastuksille ja ystäville. On myös mahdollista itseopiskella, ettei jäisi ns "paikalleen".
Joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi. : )

Pyöräily, tuo loistava liikuntamuoto, kuuluu tavalla tai toisella monen ihmisen elämään.
Siksipä ajattelin kirjoittaa lyhyesti mietteitäni ja kokemuksiani tällä kertaa Pyöräilyyn liittyen. : )
Hyötyliikuntana pyöräily on loistava liikuntamuoto mentäessä vähänkin pitempiä matkoja. Siihen riittääkin monesti ihan ns. "peruspyörä". On kuitenkin varsin ymmärrettävää että maassamme talviaikaan kovalla pakkasella töihin tai opiskelemaan lähtiessä pyörä jää monesti talliin. Kuitenkin pyöräillä on mahdollista ympäri vuoden.
Urheilumuotona pyöräily on tehokas kestävyyslaji. Taitaapa kovimmat "hapenottokyvyt" olla mitattu juurikin pyöräilijöillä hiihtäjien lisäksi. Lisäksi esimerkiksi maasto- tai maantiepyöräilyharrastus on suhteellisen helppo aloittaa. Monet innostuvatkin maantiepyöräilystä vasta keski-ikäisenä.
Jos tarkoituksena on pyöräillä kilpaa tai tehdä tehokas liikuntasuoritus, ei ihan perus vähävaihteinen "citypyörä" ole välttämättä riittävä. Silloin kannattaa mielestäni harkita hyvän maasto / maantiepyörän hankintaa.
Luonnollisestikin myös aiemmin harrastettu liikunta tukee ja helpottaa kestävyyden kehittymistä jos vaihtaa lajia vaikka pyöräilyyn.
Joten pyöräily kannattaa! :)

Vuosi on taas mennyt. Vuosi aikaa jokaisen meidän elämästämme.
Nyt sitten voi miettiä mitä haluaa tehdä ensi vuonna.
Ja mitä se tuo tullessaan? Tapahtuuko vuonna 2017 jotain yllättävää?
Itse mietin opiskelusuunnitelmiani ja mitä voisin ensi vuonna toteuttaa.
Hämmästyttävää miten nopeasti vuodet vierivät. Ei meinaa pysyä perässä.
Silti eteenpäin on mentävä, sillä eihän täällä ole muuta vaihtoehtoa.
Itse jatkan kirjoittelua entiseen malliin ja toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää uutta 2017!
:)

Viime aikoina on keskusteltu paljon opintotukeen liittyvästä leikkauksesta.
Opintorahan enimmäismäärä tulee vähenemään 250 €:n / kk, kun se nykyään on 337 € / kk. On toki hienoa että kotimaassa ja ulkomailla opiskelevien valtiontakausta nostetaan, mutta tarvitseeko opintorahasta ottaa pois?
Se on mielestäni suorastaan turhauttavaa.
Jos ei satu saamaan esimerkiksi terveydellisistä syistä muita tukia, niin millä opiskelija kohta enää kaiken opiskeluun liittyvän "lystin" sitten maksaa? Kun hallitus on leikannut opiskelupaikkojakin viimeaikoina rajusti.
Esimerkiksi monilta taidealoilta on nykyään Sumessa muutenkin vaikea työllistyä, vaikka saisi koulutuksen. Työpaikkoja on vähän tarjolla.
Ovat nämä "säästötavoitteet" varmaan aika turhauttavia monen kohdalla...

Downshiftaus, eli elämänleppoistaminen voi olla toimiva elämänasenne jonkun kohdalla. Silloin saattaa jäädä aikaa tehdä enemmän muita asioita, mitä kokee mielekkäänä. Esimerkiksi harrastuksille ja ystäville. Kyseisen aatteen mukaan pelkkä raha ei tuota ihmiselle onnellisuutta, vaan sosiaaliset suhteet ja elämänperusasioiden toimivuus.
Jonkun toisen kohdalla joka on vahvasti työelämässä kiinni, se ei kuitenkaan välttämättä ole aivan niin toimivaa käytännössä. Aikaa ja energiaa kun ei jää niin paljon muuhun. Nykyisen työelämän suorituspaineet ovat kovat. Opiskeleminen ja työntekö vie huomattavan suuren osan aikaamme. Siksi downshiftaus ei välttämättä toimi jokaisen kohdalla niin helposti, eikä ole niin yksinkertaista toteuttaa.
Mielestäni aatteena elämänleppoistaminen on kuitenkin mielekäs ja toimiva erityisesti nuorison kohdalla, jotka eivät ole vielä niin vakiintuneet työelämään.
Jos kuitenkin elämme leppoisasti unohtamatta velvollisuutemme, voi tulla ongelmia. Miten käy jos emme opiskele lainkaan tai tee työtä ilman pätevää terveyteen liittyvää syytä?
Elinikäisen oppimisen mukaan uutta tulisi opiskella läpi elämän. Siksi elämänleppoistaminen ei mielestäni ole sama asia kuin laiskuus.
Kuitenkin se voi auttaa elämään mielekkäämpää ja täysipainoisempaa elämää. : )

1980-lukua voi pitää monella tapaa 'kulta-aikana'.
Silloin esimerkiksi musiikkimaailmassa putkahteli jatkuvasti esiin uusia ja uudenlaisia yhtyeitä. Myös suomalaiset bändit menestyivät. Musiikkiliikkeitä löytyi paljon ja kauppa kävi.
Muodin puolella 80-luku oli persoonallista, suurta ja näyttävää. Kyseistä aikaa voi syyttä pitää design- vuosikymmenenä. Muoti siirtyi osittain kadulle, kun muotisuunnittelijat ottivat vaikutteita nuorison pukeutumisesta.
Myös Suomessa meni 80-luvulla hyvin. Töitä oli paljon ja myös täällä valmistettiin enemmän vaatteita. Oman kokemukseni mukaan 80-luvulla valmistetut vaatteet saattavat vielä useammankin vuoden jälkeen olla hyväkuntoisia ja kestäviä. En paneudu tässä lyhyessä postauksessa tarkemmin kyseisen vuosikymmenen "hienouksiin", koska aihe on hyvin laaja.
Tuolloin ei kuitenkaan älypuhelimista tai nykyaikaisesta internetistä ollut tietoakaan.
Silti varsin moni on sitä mieltä, että tuolloin asiat olivat paremmin. Olen itse osittain samaa mieltä. Joka tapauksessa olemme menneet kehityksessä valtavasti eteenpäin. Ja menemme koko ajan. Se on mielestäni osittain hyvä ja huono asia.
Kuitenkin, vaikka vuodet vierivät, niin monesti hyvät ja unohtumattomat asiat muistetaan, kuten esimerkiksi 1980-luvun ilmiöt.