Eipä tule kirjoitettua silloin kun on kaikki hyvin. Kuten taannoin sanoinkin, ei tarvitse pitää haaveista ja toiveista kirjoittamalla kiinni.
Ne ovat tässä ja nyt.
Paljon voisin ammentaa tästä hyvästä olosta. Ajatusvirtaa kuitenkin jatkuvasti on.
Flow on usein päällä, mutta ehkä olen kyllästynyt kirjoittamiseen.
Ehkä alan viisastua. Mitä enemmän on viisautta, sitä hiljempaa on. Niin ne väittävät. Mutta liekö tämä sitä =D
Mitä enemmän viisautta, sitä enemmän annettavaa. Niinkö?
En usko. Kipuilustaan ja elämän perusteitten kanssa kamppailustaanhan sitä juuri ammentaa. Kysymyksiä, vastakkainasetteluita, ristiriittaa.
Niillä sitä eteenpäin mennään. Niillä sitä muitakin eteenpäin tökitään.
Jos on tasapaino, ei ole niin suurta liikettä. Eessuntaassun. Kun on vakaa, niin siinä on. On, on, on, on, on, on, on, on, on vaan.
Silloin kai voi olla se tukipilari muille. Pitää vaan säilyttää mielenkiinto. Jos on liian siloinen luikku niin rämpijän ote lipsahtaa.
Pitää olla tartuntapintaa. Tai sitten vahva tahto ja valppaus suuri. Hiukan käännettävä kättä jotta siihen on helpompi tarttua.
Pitää pitää valppautta yllä. Ettei vallan marmoripatsaaksi muutu.
Mutta kyllähän minä elän. Oikein hyvästi elän =)