Jo vanha juttuhan on se, että ei mitään niin pimeää ettei siinä hiukan valoakin olisi. Mutta onko olemassa absoluuttista valoa, absoluuttista pimeää?
Voiko olla absoluuttista valoa, kun valo on olemassaololtaan pimeän vastakohta. Ei ole ainetta nimeltä pimeä, on vain se jokin, josta valo puuttuu. Siis valo on jotain joka on jossain, joka ilman sitä on pimeä.
Sitä en kysy mikä se on se jokin. Kysyn vain missä menee valon ja pimeän raja? Jos on olemassa niiden raja, ne eivät voi olla toisistaan täysin erillään, eli ne ovat jossain määrin toisissaan. Valo pimeässä, pimeä valossa. Joltain rajaltaan hiukan limittyneet.
Missä on se raja, missä valo muuttuu hämäräksi, hämärä pimeäksi. Missä valo taas astuu pimeään. Kuka sen rajan määrää, kun sillä ei lie heille itselleen väliä.
Tuo raja on meille ihmisille meidän omamme, itse luomamme subjektiivinen kokemus. Onko sitä olemassakaan? Onko vain yksi iso pimeä-valo, valo-pimeä, niillä yksi yhteinen nimi ja olemus?
Ihmisen totuus ei ole koko totuus.