Jipii. Ylihuomenna laskee mitella mäkeä. Istutan sen steariinilla kiillotettuun pulkkaan ja paiskaan niin hipsulan moiset vauhit perään. Ja sit alkaa passiivinen etuelevaatio ja abduktio 90 asteen kulmaan. Jiihaa !!! Ja sit yön pimeydessä hiippailen nöyränä tyttönä tonkimaan mitellan hangesta, putsailen ja kuivailen ja kauniisti hellitellen suostuttelen yöksi kainaloon.
Aktiiviseen elevaatioon kun ei ole vielä lupaa ja sitä ei tämä tänne uniin loikattuani jäävä kehoni taatusti älyttömyydessään tule ottaneeksi huomioon. Vielä kolme viikkoa.
Huhuh. Noku en uskalla ite mäkeen. Toivottavasti on mitellalla hauska lasku. Paree ymmärtää ottaa ilo irti.
Eiku on se kyllä hieno vekotin.
Öhm. Hiukan kiehtovia ajatuksia virtaileepi. Lumisateen ja horoskooppiseinälipun tai mikä huivi toi on tuijottaminen on kyllä hyväksi ihmiselle. Niin. Ihminen. Ihmeellinen ihminen. Mihin hemmettiin me tarvitsemme tätä kaikkea? Ihmeiden ihme.
Ah. Ihana ihmeellinen unien maailma houkuttaa.
Hejdå <3