IRC-Galleria

Kävin aamulla järvessä. Polvia myöten. Jäi ihana olo. Ens viikolla haen avantouintikopin avaimen ja alan pulahteleen enemmänkin.

Enkä tiiä alkaako toi halu auttaa ja pelastaa maailmaa jo näkymään naamastakin tms kun taas mua ihan spontaanisti pyydettiin vapaaehtoseks puuhailijaks yhelle hyväntekeväisyyskirppikselle. Miksipä en vaikka käviskin tässä joku päivä vähän jotain tekemässä vaikka.

Katulähetyksellä mulla alkaakin jo pääsiäisen jälkeen työkokeilu eli vähän niinkun työharjottelu. Saan lisäpisteitä kun haen sinne diakkiin. Ja siis pääsen tekemään jotain kivaa. Toivottavasti ne hommat on siellä sit vaan sillein mielekkäitä tota tulevaa ammattia varten harjaantumista ajatellen.

On se vaan hyvä kun on reipastunut vähän. Kiitos persiille potkijani =) Aamureippailullakin jo käyny kahtena aamuna ja kummasti saa päivistä enemmän irti. Saanu vähän askarreltuakin enemmän. Jne. Tätä tänne blaablaata vaan voisin vähentää...meenki puuhaileen taas. Moro!

En kato tota neloskanavan Zorro ja miekka enää. Vittu ihan tyhmää tollanen rakkaushömppä. Ihmiset rupee vaan haaveileen kaikkee ihan älytöntä. Naurettavaa. Ehehohohihiehahahaha. Eh.

Paitsi huomenna katon vielä. Mut sit en enää. Hmph. En usko.

Sinä. Nii, sinä, junou =) Oot jännä. Tää on ihan kaikkein kamalinta ja ihaninta. Hih. Mut lähinnä ihaninta \o/

Ja kun vaikka mikä ois niin aina oot siinä kumminkin. Vaikka mikä tulis. Kiitos kun oot.

<3

Mää sain spagaatin!!!!!!!!!!! Lallallalalalallalala lalalalaaaaaaaa =DDD Ihan vahingossa, se vaan meni. Reeneissä. Ihan noin hups vaan oho =) Yks reenikamuki sai. Siistii =)

Wuhuuu! Kesään mennessä sitte sivuspagaattiki =) Lalalaaaaa hihiiiiiii \o/ ja _8_ (toi on niinku spagaatissa oleva tyyppi).

=)

Ai nii...se piti vielä sanoo että harmi ku mä en muuten tajunnu sillon joskus kun äitin... Alusta.

Äitillä oli kaksi ainutta esinettä jotka sillä oli kotoaan säilynyt. Tai no kolme. Oli lasinen jalallinen tarjoiluastia, kekseille tms. Sit posliininen vesi-tms kannu, ja sit on toi kirstu. Nokun niillä oli joskus tulipalossa menny kaikki. Ja muutenki. Ni sit kun äiti ja iskä muutti kerran ni se lasinen juttu meni rikki. Ja äiti itki niin hirmusti ja ihan vapis ja suuttu. Itki vaan. Se meni ihan muruiks ja muusiks koko astia. Ni voi ei....nyt vasta hokasin, että mun ois pitäny ottaa ne kaikki sirpaleet ja tehä äitille niistä joku nätti juttu. Tai en mä tiiä oisinko mä osannu kovin nättiä tehä mut joku sellanen. Vaikka joku mobile sommitella et se ois ikkunassa saanu kimallella auringonvalossa tai jotain. Vähän ois hionu vaan niitä sirpaleita vaikka hiekkaämpärissä pyöritelly ja silleen.

Ni sit äiti ois voinu syyä vaikka sen lempikeksejä ja katella sitä astiaa. Mut no onneks sillä on nyt siellä omat äiti ja iskä seurana ni ei se varmaan enää välitä koko astiasta =)

...eiku ai niin....ehkä Äitiä ois vaan ketuttanu katella sitä ku se ois muistanu sit aina miten se meni rikki....ni on se kyllä sit hyvä etten tehny... =D

Mä oon ehkä aika hyvä suhtautumaan asioihin positiivisesti =) Aika hyvä. Hihi. Ja silleen kääntämään kaikista jutuista jonkun positiivisen seikan niinku homman etiketiks. Kansikuvaks niinku. Vaikka ois mikä.

Aatelkaa...äskenki keitin kahvia ja jäi toi pannu vähän huonosti ja puolet kahveista valu pitkin pöytää ja lattialle. Ni no mut hei. Eiks se nyt oo ihan reiluu ja kilttiä ja anteliasta vähän hei tiskirätilleki tarjota kahvia, ettei niin itsekeskeisesti vaan ite kaikkee juo.

Ei se kato mitään haittaa jos nyt joskus vähän jotain menee pieleen ku ainahan siitä jotain iloa jolleki on ja itelleki jos vaan hokaa. Nii =) Tai vaikka menis vähän enempiki tai vaikka ihan hirmu pieleen. Ni siitähän vaan sitten koituu sitä enemmän hyvää =) Kato tasapaino. Hihi.

Ooo lalalalaaa ihanaa.... Nyt pitää mennä taas tekeen jotain ihkuu =) Lalalaaa heippa <3

Kas. Kaikilla meillä on oikeus hajota silloin tällöin, surra silmät päästämme, vaipua epätoivoon ja parkua itsemme uneen. Luulla maailman loppuvan ja koko elämän kääntäneen meille selkänsä. Jokaisella meillä on oikeus kokea se, kun matto vedetään jalkojen alta, ja sitten kun siitä luulemme toipuvamme, repäistään vielä lattiakin huis hiiteen. Jokaisella on oikeus kuulla järkyttäviä totuuksia, pettyä katkerasti, menettää rakkaimpamme, kalleimmat aarteemme, tulla hylätyksi, loukatuksi. Menettää kasvonsa tullessaan paljastetuksi rikkeistään, joutua totuudella satuttamaan rakkaitaan.

Koska jokaisella meillä on oikeus löytää auringonpilkahdus, toivon pikku hippunen, kohdata viime hetkillä satunnaisen ohikulkijan hymy, löytää kymmenen sentin kolikko kadun törkykasasta silloin kun juuri sen verran puuttuu itseltämme. Jokaisella meillä on oikeus kyynelten sokaisemana saada näkymättömän käden ojentama nenäliina. Kokea lohtu ja rakkaus. Jokaisella meillä on oikeus löytää totuus itsestämme. Oppia virheistämme. Kasvaa, hioutua, kypsyä. Löytää itsessämme lymyävä ehtymätön voima. Meillä on oikeus saada kaikki se oppi ja elämänkoulu, joka meille on tarjolla.

Löytää oman sydämemme ääni ja totuuden valo. Saada mahdollisuus aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä.

Muistathan, rakas ystävä, kanssakulkijani, että aina kun riistät nämä oikeudet joltain, riistät ne myös itseltäsi. Muistathan, että aina kun riistät nämä oikeudet itseltäsi, riistät ne myös joltain muulta.

Hei!!! Nyt joku!! Äkkiä!!!!!!

Keinuliike, esim kehdossa tai ihan keinussa tms whaeva. Niin siinähän painovoima ja kaikki sellanen ja blaablaa, ni kehon keski- tai painopisteeseenhän kohdistuu kasiliike. Siis jos miettii vaikka astiaa jossa on vettä. Ja sitä heijaa niinkun keinussa, niin se vesihän alkaa vellomaan laidalta toiselle. Sama homma kehossa.

Lyön vaikka mitä vetoa, että jos esim vuodepotilas vanhus tai kuka tahansa liikuntakyvytön saisi loikoilla kehdossa, niin voisi ihan varmasti paremmin. Ja aivan varmasti tulisi vähemmän makuuhaavoja (niitähän tulee koska paine kohdistuu koko ajan samaan kohtaan, veri ei kierrä jne jne...keinuessa paine hieman vaihtelisi ja kas kun kiertäisi).

Samoin mielenterveyspotilaat... Ihan varmana jokainen on joskus vaikka valtavan surun tai muun pahan olon vallassa istunut ja hiljaa huojuttanut itteään puolelta toiselle...siis ihan varmana!! Ja jokainenhan tietää että usein mielenterveyspotilaat saattavat tuntikausia istua niin. Viikkoja. Vuosia. Ni miks ei sitten sais kehtoa tai muuta vastaavaa?

Ni nyt äkkiä hei. Apua. Kehittäkää kehto, vaikka sähköinen ettei tarvi palkata jokaisen vuoteen vierelle kiikuttajaa, tai sitten sellanen veivisysteemi että voi joka potilas vaikka halutessaan ite kiikuttaa itteään köllötellessään.

Hei haloo. Liian itsestäänselvää vissiin kerta ei oo vielä otettu käyttöön.

....nii...ja siis tähänhän toki siis liittyen kaikki energiahömppä yms...mutta niistä nyt ei viiti alkaa mitään höpiseen...tässä yhteydessä...vielä... Junou ;)

Kumpi kampi?

Hän joka pelkää aivan kuollakseen, ja silti menee ja tekee, vai hän joka ei pelkää lain.

Hän joka sotkee ja mokaa kaiken, survoo itsensä suohon silmiä myöten ja sieltä silti nousee ja järjestää asiansa oivaltaen ja oppien, vai hän joka ilman koettelemuksia kultalusikka suussaan valssaa koko elonsa ruusutarhassa, vailla riemastuttavia ahaa-elämyksiä.

Hän jolta otetaan pois kaikki maallinen turva ja korvataan se sydämen rauhalla, vai hän joka elämänsä kerää omaisuutta uhraten monet unelmansa.

Hän joka pitää kaksin käsin kiinni taluttajistaan, nojaa lujasti ystäviin ja pyytää apua joka asiaan, vai hän, joka ei tukea pyydä, torjuu avuntarjoajat, rempoo itsensä yksin läpi elämän, kaiken sisunsa loppuun kuluttaen.

Kumpi? Kysymyksen luonteen ja tarkemman merkityksen kukin itse keksiköön.

No siis hei aijjaaa =OOO Vähänks mä hei tiiän taas kaikkee...lisävahvistuksia tulee vaan... Joo. Kyllä se kuulkaa niin on nyt että jos en sinne diakkiin pääse ni on sitte joku piru asialla. Mut kerta niin ei pääse käymään ni mut löytää sit Pieksämäeltä ens syksynä. Ja jos ei sieltä ni sit en tiiä mistä. Meinaan sit en ala. Vaikka alanhan mä sit kumminki.

Mut tonne mä haluun ja sillä sipuli. Vaikka en ihan täysin siveä olekaan.

Mut niin. Got the point?