IRC-Galleria

Sitäpaitsi, ootteko muuten huomannu, että pelot johtuu usein jostain ihan vähän tai joskus paljonkin muusta mitä luulis. Harva esim pelkää oikeesti jotain korkeeta paikkaa, vaan sitä että putoo. Vaikka oiski aivan uskomattoman äärimmäisen epätodennäköstä että putois =D Ja sillee.

Ja joskus peloks luultu homma ei oo ees pelko ollenkaan vaan vaikka esim harmistuminen tai että pettyy kun asettanut jonkun toiveen...hmm..odottaa että joku toinen ihminen vaikka haluaa tehä jonkun asian samalla lailla ja sit kun se ei haluukkaan ni sitä pettyy. Ni sitte luulee ties vaikka mitä että on joku vika itessä ku toinen ei nyt halunnukkaan noin. Ja se ristitään vaikka tyyliin riittämättömyyden peloks. Hihi. Vaikka ois voinu vaan vaikka vähä eka miettiä että ehkä toinen vaan ajattelee asian erilailla eikä tajua sun ajattelevan kans erilailla=D

Eiks ookki ihan hassua =D Ja oikeesti ei oo ees mitään syytä mihkää tollaseen turhaan =D Nii. Ni kyl se vaan kannattaa yleensä ennen keuhkoomista ja kaiken pilalle pistämistä eka iha hetki miettiä että ahaa...täs on nyt tämmönen kuvio ja jooo...tolleen meni nyt tää ajatuskulku....hih... Sitä yllättyy ja alkaa iha naurattaa =D

Joo. Ja nyt mä jatkan ton teen latkimista....tähtitaivaan alla....ja hyräilemistä ja kehräämistä... =)

<3

Ei mua ookkaan kukaan niin ihanasti vielä ruuasta kiittäny.... =O Ja ties mitä kaikkee taas. Hih. On se vaan semmonen mies. Semmonen jonka takia haluaa ite kehittyä oikein hirmu hyväks ja semmoseks. Semmoseks oikein hyväks. Ja että kaikki menee just oikein. Niin että on oikein hyvä olla molemmilla. Ettei mikään maailmassa horjuta eikä pilaa. Ite varsinkaan =D

Pelot ja traumat, sori mut mä en enää tarvii teitä. Kaikkea hyvää teille ja kiitos opetuksista. Voitte mennä =)

Taikaa <3

Pienillä asioilla voi tehdä toisen niiiiiiiiiiin iloiseksi ja onnelliseksi. Ilahduttaa niin paljon. Voi että kun olen niin ilonen ja kiitollinen että osaan olla niin ilonen ja kiitollinen pienistäkin asioista =) Kun ne on oikeesti tosi isoja.

Vaikka että ottaa toisen huomioon ja ajattelee että toisella on hätävaraenergiaa aina mukana. Tai vaikka kun toinen on itkuun purskahtamassa jonkin joutavan pelon takia ni ilkikurisesti säikäyttää näykkäämällä ja murahtaa =) Tsihi =)

Ja että oli ihanaa sekin kun ystävän kanssa vietettiin yllättäen hitsin ihkukiva päivä =) Ja kun tietää ja uskoo että kaikki menee tosi hyvin =) Hih =)

Lalalaaaa mulla on ihan kevät rinnassa taas eiku ainiin koko ajanhan se on nykyään =)

Mut entä jos ei sit ehkä pelotakkaan ni tarkottaako se sit ettei niinku oo...?

Hihi...tsih...no da'aah.... ei tietenkään =DDD

Ihihihi <3

Mitä paremmin ihmisen asiat ovat, sitä pienemmät seikat alkavat harmittamaan. Näin vois ainaki aatella kun noin yleensä ihmistä katsoo. Ja mitä enemmän ihmisellä on, sitä enemmän se pelkää menettämistä.

Niin se vain taitaa olla.

Mua välillä pelottaa ihan hirmusti.

Hihiiii oli se vaan pakko taas hihkua tänne vaikka ei pitäny =)

Oli vaan niin uskomattoman mahtavan ennennäkemättömän ihanaa taas =) Hih. Uskomattoman ihanaa voikin olla. Oih. Hihii.

Meillä on aikas ihkui suunnitelmii ja unelmia =) Oi. Ja....hih....

....huokaus..... =) Ja aurinko paistaa ja kaikkee lalalalaaaaa <3<3<3<3

OMG!!!!! Ei mulla muuta sitte tällä kertaa. Siihenhän sisältyki jo kaikki =)

<3

Tittidiii... =)

Että toi mies se jaksaa yllättää ja pitää naisestaan hyvän huolen...huoh....ihan vapisen taas... No nyt mä sitte ajelen rakkaani bemarilla...kerta halus mun ajavan vähä paremmalla ja turvallisemmalla =) Nii, ni jos tosta kylältä tästä lähin iltasin usein lähtee sellasen iiiiiiison punasen auton perässä pieni valkonen eikä punanen ni...hih...se on mää edelleen =)

Ja voi hitsi mitä kaikkee jutteliki taas eilen...kun vei mut taaaaaas syömään....hih... Enkä oo muuten ikinä elämässäni käyny yhteensä niin montaa kertaa ulkona syömässä ku nyt tän muutaman kuukauden aikana..oijjjjjjoi..... =O Kyllä mulla ei oo hätäpäivää tuon urhon kanssa. Mullahan on olo het ku jollain ameriikan rouvalla =O Joo. Mieheni aikoo laittaa mut ruotuun ja asiani hoitoon =) Ihiiiiii omg.... <3

Mut kaikkein ihaninta on se kun...hih...tsihi...ei sillä että en arvostais kaikkee tollasta, mut se kun...hih...tsihi...en mä voi sanoo =D Mut sellanen. Läheisyys. En mä muuta tarttis...nii. Riittäs ihan nuo miljoonat hymyt ja sulattavat katseet...hih...ja sellanen.

Arvatkaa muuten aionko hemmotella mieheni ihan pilalle...tsihi...ja todellakin teen kaikkeni kaikin tavoin jotta onpi tyytyväinen ja pitää mut oikein kauan omanaan. Hihiiii <3

...että oikeesti MULLE on käyny näin....hihi..... Voikun kaikki osais arvostaa kans sitä mitä heillä on....mä ainaki osaan.

Yllämme oli yöllä taas ihan oikea pala taivasta. Tähtikatto peittona. Ja lohikäärme vartioi <3

Voi rakkaat. Kun voisin antaa teille kaikille tämän saman olon. Kuinka kaunis olisikaan tämä Maa. Tämä murheellisten, pettyneiden ihmisten maa. Voi rakkaat. Kun voisin antaa teille palan tätä uskoani ja luottamustani. Kun saisin teidät rohkeasti uskaltamaan. Uskaltamaan luopumaan peloistanne, epäluuloistanne, lakkaamaan kuvittelemasta että rakkaus pitää ensin jotenkin ansaita. Kuvittelemasta että ette olisi sen arvoisia, että teille ei voisi käydä niin. Kun voisin...oi kunpa voisin....kädestä pitäen saattaa teidät kaikki kuilun yli. Uuteen elämään. Ilman vanhoja taakkoja.

Mutta kaikkien meidän on itse kuljettava, itse pyydettävä apua. Minun piti itse ensin käydä niin syvällä turhautuneisuuden, murheen ja tuskan rotkossa, kahlasin kaikki sen kuoleman laaksot pelkojen viidakoineen. Viimeisillä voimillani raivasin hampaitani kiristellen tieni sen kaikkein mustimpaan onkaloon.....kunnes tajusin....

Tajusin itse sinne itseni kuljettaneen. Ei minun ollut siellä pakko olla. Ei minua siellä mikään pidellyt, ei kukaan käskenyt. Kaipasin Valoon. Juuri kun olin lankeamaisillani tuohon lopulliseen tuhoon...jo sinne astunut...silloin kurotin käteni Valoon. Luovuin kaikesta epätoivosta, pelosta, väärästä tahdosta....ja minut tempaistiin Elävien Kirjoihin.

Ja niin sain Valon, Rakkauden ja Onnen. Uskon, Toivon, Tiedon. Luottamuksen. Elämän. Rauhan.

Rakkaat, ei teidän muuta tarvitse. Vain luottaa ja Rakastaa. Älä epäile. Älä pelkää. Luo unelmasi, ja ryhdy elämään sitä. Astu jokainen askeleesi tietäen kulkevasi sen täyttymystä kohti. Hymyile vastoinkäymisille. Kiitä niitä opetuksistaan, siunaa ne rakastavilla ajatuksilla ja jätä taaksesi. Kulje avosylin ja -sydämin. Anna anteeksi, kaikille ja itsellesi. Muista omienkin väärien tekojesi koituvan kohteilleen siunaukseksi jos he vain itse ymmärtävät oman oppinsa niistä ottaa. Sillä lopultakin olemme sittenkin kukin itse vastuussa vain itsestämme. Rakennamme itsemme jokaisella teollamme, ajatuksellamme ja sanallamme. Olemme sitä mitä itse itsestämme teemme. Kaikki on juuri sitä mitä siitä teemme. Saamme juuri sitä mitä annamme ja tilaamme. Synnytämme, kasvatamme ja ruokimme itse kaikki tunteemme ja olosuhteemme. Maalaamme omille mielikuvillemme hahmot. Pelkäämme omalle Pelollemme muodon. Rakastamme omalle Rakkaudellemme elämän ja hengen.

Luomme oman elämämme. Ole sitä mitä sydämesi halajaa. Ole Rakkaus. Ole.

Om.

Se on niin uskomattoman hienoa kun tuntee olevansa tärkeä ja tarpeellinen jollekkin. Sitä ihminen tarvitsee. Ihminen on hassu. Paljon puhutaan ihmisen itsekeskeisyydestä mut kuitenkin vasta siitä kukin saa onnen kun saa jakaa ja olla jollekin hyvä. Hih. Ja mun rakas anto mulle yllärin. Tai monta. Hih. Ihanaa olla kotona odottamassa, kehrätä hiljaa läksyjä tehden...ja sitten näkyy ikkunassa valtavat valot...ja rakkaan auto lipuu pihaan... Kun sitten huomaa olevansa tervetullut odottamaan. Hih. Ja toisen elämään ja kaikkee. Ja sit rakas oli vielä mun kipeitä sormia ajatellu ja hankkinu lohnarisalvaa. Mun Lohikäärme <3

Ja sain oman kaapin...hih....ihi...siitä se lähtee.... ;) Mut aamulla ei meinannu malttaa lähtee kouluun ku siinä vaan sohvalla oltiin ja voi mitä rakas jutteli. Ja ku auto oli ihan jäässä ja yhessä raapattiin ja voi mitä kaikkia juttuja...oioi....ja sit en meinannu malttaa ajaakaan ku oli niin kaunista ku usvaa ja jäätä ja aurinko ni piti otella valokuvia ajaessa ni piti hiljennellä =) Hihi. Taisin joku reilu puoltuntia taas myöhästyy mutku oli niin....huokaus....

Se on kato laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Lempeily ja hetkestä nauttiminen eka ja sitte muut hommat. Hih. Kerta vihdoin viimein on onni potkassu. Pitää osata arvostaa. Mut ny se o moro kerta alkaa kaverit kiusaan =D Meinaan tunnille mentävä. Kai se on opiskeltavaki välillä.... =D

Mut päivän vinkki: ei voi olla oma itsensä eikä ystävä muille ennenkuin on kohdannut itsensä ja on ystävä itselleen. Rakastakaa itseänne kuten toivoisitte rakastavanne muita <3

=)