IRC-Galleria

Teille jotka usein, liian usein, vetoatte tekemisissänne ja tekemättä jättämisissänne tai toimintatapojenne muuttamattomuuksissanne siihen, ettei se mitään kuitenkaan auta ja mikään ei muutu ja kun kaikki muutkin:

Jos kerta nykyinenkin tilanne tai yleinen toimintatapa on muodostunut siitä, miten muut ovat ennen tehneet, siis ihan jokainen yksilö erikseen, laumana ja massana tämän tilanteen kehittäneet, sitä edeltäneestä tälläiseksi ajan saatossa muuttaneet, niin ööööö.....

...totaaaa......?!?! Siis niinku miten joku tollanen ketjureaktio tms olis ihan nyt yhtäkkiä, noin vaan, lakannu toimimasta? Onko maailma jotenki tosiaan mullistunu? Muutosten pyörät totaalisesti iäksi vaienneet? Aika pysähtynyt?

Onko kaikki nyt sitte siinä? Öööööö........tä? Wttu jonkunhan se pitää se muutos tehdä!!! Äääääää keepele!! Da'ah ja yms ja jne. Ja huokauski vielä \o/

Joululomaaaaa!!!!!!! Ai mikä loma.....? Kuhan saan siivottua tän lukaalin taas ni alanki painamaan noita läksyjä. Wuhuu. =)

Ja olipa kiva nähdä miten rakas ilahtu ku olin laittanu vähä joulua meille.... =) Hih. Ihanaa. Ja niin ihanaa laittaaki joulua kerta on tiedossa taas vähä kivampi jouluki. Sellanen yhteinen. Hih. Ja yhessä saa oottaakki. Hih. Kerta niin jouluihminen kuitenki oon ihan salaa aina ollu =)

Ei tarvii mun enää paeta eikä pelätä.

Ja se ottaa rakkaudella. Ottaa jotta huomaisimme.... ;)

Hei kaikki te rakkaat ihmiset jotka pahoitatte mielenne näistä kirjoituksistani ja katkeroidutte yms....

Rivieni väleissä on tuhansittain oivalluksia, jotka ovat syntyneet vaikeuksien, tuskallisten kipeiden pettymysten ja kompastusten kautta. Niin paljon olen kyyneliä vuotanut, tuhansia kertoja virunut lattialla kippurassa, raastanut kynteni riekaleiksi maton kulmaa, parkunut silmäni umpeen, ollut tukehtua pahaan oloon. Olen maannut tunteja suihkun lattialla sikiöasennossa, oksentamisen partaalla haukkonut henkeäni ja pyytänyt päästä pois. Olen rukoillut, anonut, huutanut apua.....

En minä ole tähän onneen kivutta kasvanut. Ei se ole mahdollista. Ei onneksi ole. Lukekaa ensimmäisiä blogejani, nähkää kamppailuni kuoleman rajoilla, olen lukuisia kertoja ollut jo lähes kuilun pohjalla ja silti miten sinnikkäästi olen jonkin risukon varassa elämässä aina roikkunut, huutaen kiitosta ja apua. Kiitosta risuista joissa roikkua.

Ei tämä onneni ole ilmaiseksi tullut. Ettekö te näe miten olen kiitollinen? Ettekö ymmärrä etten osaisi olla näin kiitollinen jos en olisi maksanut kalliisti? Ettekö huomaa etten pidä mitään itsestäänselvyytenä?

Rakkaat ihmiset, huomatkaa elämän ihmeellisyys. Huomatkaa miten se ottaa vielä silloinkin kun luulemme olevamme aivan lopussa, se ottaa ja ottaa kunnes huomaamme ettemme ole menettäneet mitään. Elämä alkaa todella antamaan silloin kun huomaa jo omaavansa kaiken! Meillä on niin paljon! Miksi ette huomaa sitä?

Rakkaat rakkaat ihmiset.....se jokin, se suuri Jokin...ah se antaa juuri sen mitä tarvitsemme. Koettelemuksia silloin kun tarvitsemme kasvua, ihania yllätyksiä silloin kun olemme läksymme oppineet. Ei ole rangaistuksia, ei niitä ole! On vain tilaisuuksia kasvaa. Vaikeuksien kautta, vain ja ainoastaan, voi löytää oman voimansa.

Voi teitä. Voi teitä kullanmuruja.

Voimia, viisautta ja pieniä lisätienviittoja poluillenne, valoa pimeyteenne ja siunauksia elämäänne =)

<3

Uuuuuu I´m in Heaven. Voi että miten ihanaa kun voi puhua ja puhua ja puhua ja höpöttää ihan kaikkee ja on kivaa. Parisuhteissa ei yleensä puhuta tarpeeks. Eikä kyllä ihmiset usein osaa puhuakaan. Rakentavasti ja toista kunnioittaen, avoimesti ja itseäänkin kuunnellen jne. Me osataan =) Ihiiiiii =) Ja pussata =)

Hankkikaa jostain ihan uskomattoman iso sohva ja kauheesti tyynyjä, vähänkö on hyvä lojua ja yhessä hajoilla ja hihittää =) Muistelkaa yhteisiä ihania hetkiä ja käykää ajelulla. Hih.

"Helevettiläinen, mähän taidan tykätä susta ihan oikeesti."

Sitäpaitsi kannattaa muuten lukea Pekka Hämäläisen Perhe, pahin ja paras - näkökulmia tavallisen perheen tavallisiin ongelmiin. Mies on osannu selkeesti ja ihmisen kielellä kirjottaa niiiiiiiiiiiiiiiin tyypillisistä probleemeista mitä erilaisissa ihmissuhteissa ilmenee. Ja vaikka noi onkin ihan tuttuja juttuja ja perusasiaa meikäläiselle, niin on se vaan aina hyvä niistä itteään muistuttaa. Hih.

Ja niin se on. <3

Ja tuli vaa mieleen että seki on yks syy miks ihmiset tekee virheitä että muutki oppii niistä. Maailmas on niin paljon tekemättömiä virheitä että ei niitä vaan kerkiä joku yks tekemään tai että kaikki tekis kaikki. Heheeee sehä oiski kaaheeta ku kaikki tekis kaikki virheet =D Aatelkaa =D Onneks on hommat jaettu. Phuuh.

Hyvä ku voi ottaa oppia muittenki virheistä. Ei tarvi ite. Huh..... =O

Niin ni niinni siis että jos vaikka on vanhemmat tehny jotai virheitä ni elekee hyvät immeiset työkii tehkö niitä suotta ennee samoja! =DDD

ja miksei toho oman profiilin siviilisäätyyn voi lisää ite huutomerkkiä ja syräntä ja että "todellakin"

Oho oho...kävin piiiiiiiiitkästä aikaa öisessä ravintolamaailmassa. Kerta rakas sano että mee =) Vähä kyl oli jännää ku viimeks elokuussa. Mut khyyyllä mä vielä osasin. Ihan se vaan meni kurkusta alas. Ja ku oli kivaa ku näki taas kaikkii kivoi =) ja <3

Ja ihanaa kuulla taas kaikkii kehuja miten musta kuulema näkee miten oon onnellinen ja säteilen ja oooooooo <3333 ja kyllähän tytöt tarvii sellastaki että on nättinä välillä ja vähän silleen tyttö. Ja se on niiiiiiiiiiiiiiin kun aina kuulee näitä juttuja vaikka että on...hihi....tsih... että siis kesällä jatseilla oli rakkaan tutut jo katellu että nyt on mies niin muikeena että jotain on....ihhihiiii...vaan ei kai sitä kukaan voinu olla näkemättäkään sitä...hih... miten oli se aita kovilla ku nojailtiin ja jotenki aina vaan yhtäkkiä oltiin taas iha vierekkäin ja hih miten tuijoteltii vaa =D Tokihan siis ei järkkäröinti siitä kärsiny....ehm... ooooooooo se oli ihanaa se. Oo. Hih.

No ei taas menee ihan hihkumiseks ja muisteluks tää ku piti kirjottaa jotai iha uutta =D Minkäs teet. Mut että rakkaani ystävät on mielissään ku..hih... Kyllä mä tosiaan aion olla arvoisensa =) Tyhmää vaan on se ku nyt oon tääl kaapulas ku muu perhe on ulkona leikkimäs. Hmm. En enää ikinä hukkaa tilaisuuksia olla perheen kaa. Jos lähen ni lähen sillon ku ei pojat oo meillä.

Vaikka oliki kivaa =)

Iskä kävi! Ja Antero siskonpoika =) Jihiiiiiii enää iiiiiiiiiisosisko käymättä =) Millonhan se käy.... (vinkki vinkki jos luet tätä...) Ja sain ekan joululahjan jo =OOO

Vai olikohan se synttärilahja vai mikä se oli...mut: TADAA!!!!! Kaksoishiomakone!! Vähäkö voin hioo vuolukivejääää!!!!!!! Ouuuuuuuujea. Kumma vaan ku rakkaani armaani ei ihan ollu yhtä ilahtunu ku mä siitä että nyt voin entistä enemmän olla sen seurana tuolla hallissa...ohhoh...hihi.....(vaikka aina väliin oikein ite pyytää mukaan jotai puuhaan..ei saa kertoo että kerroin... XD ) Mut oon oikein kiltti ni enköhän mä saa olla. Välillä. Vähän. Ainaki. Tsihi.

Joo. Mut sitte aamun pohdinnot: Ihan yhtä lailla kun tulee muistakin maan antimista kiittää, kuten ruuasta, vaatteista jne, tulee kiittää myös siitä oikeesti ihan ainoosta minkä omistamme: kehostamme. Ja seki on vaan lopulta lainassa. Ni sitä pitää hei rakastaa ja vaalia! Niin se vaan on. Oikein silleen tajuumalla tajusin taas. Yhtäkkiä vaan. Pitää rakastaa itteään, olla armollinen keholleen. Pitää siitä huoli. Se on meidän arvokkain omaisuus (lainassa luonnolta). Ilman on huono olla. Tai no ainaki tässä olomuodossa olla. Ehhehe. Ja huono muitten kaa olla sovussa jos on ite ihan kurjana. Mmmmm.

Joo ja siihen liittyen, sanonta: koti on siellä missä sydän on. Ni hokasin että kyllähän mun sydän ainaki on ihan tossa suunnilleen keskellä rintakehää tai siinä main. En sit muista tiiä.. =p Mut jotta siis ei sillä ole niin väliä millanen se maja on, tai mitä omistaa tai missä päin mualimaa huiskii. Kun on hyvä olla ittensä eli kehonsa ja mielensä kanssa, niin siinähän se. Eihän sitä muuta tarvii.

Tai ainakaa paljoo muuta. Vaan onhan tää kivaa kun on kaikkee kivaa ympärillä. Mut se on kaikki plussaa. Ooooooooo. Plussaa vaan kaikki muu =) Het ku se koo-plussa mainos ku ne kahlaa plussapallomeressä =DD Vai mikä booooonus se oli.

Nii. Miettikää sitä. Mää meen tonne kattoon miten noi pikku pygmit koettelee iskäänsä taas...olenhan sentään äitipuoli <3

Loveeeeeeee kaikille <3

Uuuuuuuu ostin joulupallojaaaaaaa tipetipe tiptap =)

Saan laittaa jouluu meilleeeee ihihiiiiiiii!!! Ja oi niin laitan. Ihanaa kun on yhteinen koti jota laittaa ku ei sitä oikein yksin niin viittiny.

Mä taisin olla todella alamaissa, surullinen, yksinäinen ja kurja vielä tossa alkukesästä. Aika hyvin ehkä sen sain salattua, iteltänikin. Nyt sitä vasta tajuaa miten onki ollu....tai tiesinhän että oon, mut ei sitä silleen voinu...piti koittaa jaksaa vaan. Ja olihan sitä kaikkee iloo ja kivaa ja syytä ja kiitollisuuden aihetta. Mut nyt...

Tänään taas koulussa luennoitsija otti puheeks sen miten kaikki sellanen mitä perheissä pidetään raskaana ja kauheena, ku vaikka lapset kränisee ja on kauhee ressi ja väsy ni hei da, se on just sitä laatuaikaa. Just sitä. Sitä mitä ei kaikilla ole! Sitä mistä kaikki haaveilee kuitenki. Ja sillee.

Mut nyt suihkuun. Kylhän te tän tiiätte jo....oonhan mä tätä jo hehkunu täällä =)

Om <3