IRC-Galleria

Pelko....

...pelko pilaa kaiken. Kuitenkaan pelkoa ei ole olemassa. On vain rohkeuden puute, luottamuksen puute.

Kun laitan kaiken rohkeuteni, kaiken uskoni ja luottamukseni likoon, ja kaikista peloistani ja epäilyistäni huolimatta lähden leikkiin mukaan, pilaan kaiken.

Silloin kaiken takana, kaiken liikkeelle panijana on pelko. Asia joka perustuu niin hauraaseen ja epätodelliseen asiaan kuin pelko, ei voi kauaa särkymättä kestää.

Pelko vetää kohteitaan luokseen, se kiinnittää ajatukset niihin, luo niitä tyhjästä.

Se kalvaa hiljaa, huomaamatta, sokaisee.

Minun pitäisi vain lähteä leikkiin mukaan. Ilman uskoa, luottamusta, ilman rohkeutta. Vain olla, vain ottaa vastaan.

Tarkkailla saamaani tyynesti, katsoa sen sisimpään, kohdata sen takana oleva liikkeelle panija, hymyillä sille, ottaa se vastaan, katsoa sen sisimpään....

Ottaa vastaan se onni jota minulle tarjotaan.

Vain uskoa ja luottaa siihen että kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitus ja hyväksi. Luottaa siihen että kenellekään ei anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Luottaa siihen että kaiken, kaiken takana on rakkaus.

Eikä mikään, joka tulee rakkaudesta voi olla pahaa eikä väärää.

Kiitos Jumala, Jeesus, enkelit, maailmansielu ja kaikki kaikkeuden olennot tästä kantavasta voimasta joka minulta ei lopu kaikesta huolimatta....

...rotkonreunalla jo kitukasvuisesta puoli-irtonaisesta juuren riekaleesta roikun, mutta kuitenkaan en putoa vaikka päästäisin irti viimeisestäkin risusta, astuisin tyhjyyteen itkunsekaisia raivonhuutoja parkuen, kaiken tämän kiroten, kurottaisin pohjalle....

...aina minut nostetaan hellästi turvaan ja siunataan pienillä tuskin huomattavilla muistutuksilla ja vihjeillä siitä, että en ole yksin, että minua ei hylätä, minua rakastetaan ja tuetaan, kaikki kääntyy vielä hyväksi ja kaikella on tarkoituksensa, opastetaan näkemään piilotetut opetukset ja viisaudet, kätketyt aarteet kärsimysten takana, asioiden oikeat arvot ja tie kohti valoa.

Vaikka aina en näe tuskani taakse, niin tiedän sen olevan siellä. Lohdutuksen, rakkauden ja armon, helpotuksen.... Vaikka ei vielä ehkä olisikaan tässä elämässä, eikä vielä seuraavassakaan, niin siellä se silti on, ja joskus sen vielä saavutan.

Harrastukseni (lue intohimoni):
punttien kolistelu, lenkkeily, luonnossa haahuilu, jooga, syöminen, syöminen, syöminen, syöminen ja syöminen (...voiko syömistä sanoa harrastukseksi?) musiikin kuuntelu (metallia) ja suihkulaulanta (kukaanhan ei tietenkään kuule vaikka siellä hoilottaisi vaikka kuinka kovaa)....ja ajoittain vaikka mitä... uusin villitykseni on mahtavalla superrannetuellisella ritsallani ampumaan opetteleminen =)

Kaiken maailman hierontakurssia ja kodinturva- ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen kursseja on tullut käytyä. Toisinaan piipahdan paraseuran luennoilla ja muissa hihhuli-istunnoissa. Kerään kirjoja lähinnä vaihtoehtoislääketieteeseen sekä henkiseen kasvuun liittyen ja odotan että kaikki tieto niistä kätevästi imeytyy nuppiini suoraan kirjahyllystä. Eli siis luen tosi paljon... muka. Koitan ehtiä meditoimaan ja rentoutumaankin välillä, eli liian harvoin.

Haaveilen ikiomasta harmaasta piilopirtistä, yrttimaasta ja ralliautosta. Ja jousipyssystä ja hevosesta...ja että näkisin oikean keijukaisen.

Ja hei, arvatkaa mitä? Ehkä vaikee arvata mutta...mulla ei ole koskaan tylsää =D