IRC-Galleria

Okei...
Tosiaankin rauhallisissa merkeissä Emilian kanssa juhlittiin ensimmäisen puolivuotisen päättymistä ja nyt on jo omaan sänkyyn selvitty... Pitihän mun tosiaan tänään jotain ottaakkin ja jäädä yökylään, mutta toisen yövieraan ilmeneminen muutti suunnitelmia ja minä päätin pysyä raittiina... Tämän illan vain... Katsellaan huomenna maailmaa uudesta kulmasta ja pohditaan sitten kuinka kivaa olisikaan ollut antaa empun vuorostaan keräillä mua maasta... :D

No, vitsi vitsinä ja ne jotka ymmärtää, osaavat toivottavasti pitää suunsa kiinni... Tästä asiasta muistuttaminen kuuluu yksin mulle.... Tosin ei sitäkään enää kauaa jaksa, todennäköisesti kumpikaan... :D

Hauskaa oli, mutta jos osais vaan elää hetkessä ja nauttia tästä kaikesta mitä elämä eteen lykkää, niin voisi mennä hieman paremmin. Niin.. tosiaan. Me ollaan kyllä empun kanssa melkoinen parivaljakko, mutta eikös se sitten ole vain kivaa, että on tapahtua elämässään...? Vai mitä Emppu?

En mä enää halua unohtaa, mutta joskus se eteenpäin käveleminen on todella vaikeaa ja sen vuoksi välillä täytyy juosta. Ihan sitten vaikka vain muistuttaakseen itselleen, että on ihan oikeasti elossa ja elämään kuuluu välillä ne mutkat ja alamäetkin. Välillä on hyvä pitää mielessä, että elämä ei aina ole niin suloista kuin voisi kuvitella. Varsinkaan silloin kun tuntuu, että kaikki menee päin ahteria ja toivoisi olevansa jossain ihan muualla kuin elämän potkittavana.

Onhan se välillä tietenkin ihan kiva vain ollakin. Vaikka sitten hieman surullisena, mutta sekin on vain tunne. Tunteet ovat joskus erittäin kivoja, mutta minun pitäisi jo osata muistaa, että on niitä epäkivojakin tunteita. Ei kaikkea voi aina vain rakastaa ja katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi. Vaikka se sitten kuinka kivaa ja helppoa olisikin.

Joo, mutta nyt sanoo täti AAA AAA ja menee nukkumaan... :D