Pakko kai se on lopultakin myöntää.
Rakastan elämää liikaa antaakseni koulemalle vallan.
Pakko sieltä kuilusta on joskus nousta,
mutta mistä löytäisin sen voiman.
Kerta kerralta nousen ylemmäs vain pudotakseni pitemmän matkan alas.
Tuntuu kuin kaikki työ olisi turhaa
ja joskus mietinkin, miksi vaivautua.
Mutta aina löytyy jostain se pieni valon lähde johon voi tukeutua
ja jolta voi hakea lohtua.
Nyt olen varma, että
selviän.
Uusimmat blogimerkinnät
- R.I.P. Juho <3 24.12.
- Superia :D 23.10.
- R.I.P Mika 19.10.
- [Ei aihetta] 06.10.
- Miehen valintaopas (naisille)! 06.09.
- Oi joi <3 27.07.
- <3 Maybellene I hoftenholder - Volbeat ... 06.07.
- Näinpä näin... 30.06.
- Just dance forever 31.05.
- Live fast, die young! 30.05.