IRC-Galleria

Enpä ole aikoihin tänne kirjoitellut tai muutakaan päivitellyt, kun enemmän lähivuosina tullut oltua ja vaikutettua tuolla facebookin puolella.

Noh, mitä elämääni kuuluu? Valmistuin nuoriso-ohjaajaksi ja olin reilut 1,5v töissä henkilökohtaisena avustajana, kun mielessäni kytenyt hoito-ala alkoi entistä enemmän kiinnostaa ja päätin hakea opiskelemaan sitä. Nyt on kohta vuosi takana hoitajaopintoja ja tähän vuoteen on mahtunut paljon erittäin mielenkiintoisia kokemuksia ja oivalluksia, sekä elämästä ja kuolemasta. Plussapuolena mulla on erinomainen erilaisten hajujen/tilanteiden/näkyjen jne sietokyky. Pystyn toimimaan rauhallisena onnettomuustilanteissa ja muissa yllättävissä tapauksissa.

Ihmissuhdetaidoista on erittäin paljon hyötyä tällä alalla, sekä myös tilannetajusta. Anatomia, joka on aina kiinnostanut mua, on myös hyvin suuressa roolissa tässä työssä. Haasteellisuutta ei ole puuttunut.

Vapaa-aikana menee myös hyvin. Kissanpirulainen sairastui astmaan, mutta onneksi siihen on lääkitys sille. Pentti the serpentti käärmeeni on kohta mun pituinen. Leia koiruus on kasvanut ja rotevoitunut ihan huolella, onhan se kohta jo 2-vuotias. Mutta melkein yhtä hömelö se on kuin pentunakin, ainakin silloin kun tulen koulusta tai töistä kotiin, niin se hyppii riemuissaan pitkin kämppää ja hakee jonkun lelun mitä riepottelee samalla kun pyörii mun ympärillä ja melkein kaataa mut. Miehenikin kanssa se oli ollut ihan kunnolla sillä välin kun olin 2viikkoa Tampereella työssäoppimassa, vaikka mua se totteleekin parhaiten.

Ihanaa, kun on tullut valoisampaa, niin jospa siitä saisi enemmän energiaa jaksaa opiskella tämän jakson sairaanhoitoon ja huolenpitoon liittyviä lakijuttuja (koen olevani enemmän sellainen, joka oppii tekemisen, ei niinkään lukemisen, kautta)
Mutta, ainahan opintoihin jne kuuluu myös niitä ei-niin-mieluisia jaksoja, jotka kuitenkin kokonaisuuden vuoksi täytyy huomioida.


Hyvää kesän odotusta kaikille! <3

Joillekin saattoi tulla yllätyksenä, mutta tää likka meni naimisiin.

Olihan tää jo harkinnassa pidemmän aikaa, mutta elämä vei vääriin suuntiin, kunnes tajusin että kaikki mitä haluan, on aivan mun nenän edessä :) Mies, joka jakaa samat intohimot lemmikkien suhteen, jota ei haittaa mun tatuointi- ja kehonmuokkaus kiinnostukseni (ja jolla itsellään ei ole yhtään ainuttakaan tatskaa/tms eikä ole tarkoituskaan ottaa), joka huolehtii musta, joka on tiskannut kun olen duunissa tai tyhjentänyt kissanhiekkalootan, joka on ostanut mulle Pepsimaxia ja paketin rusinoita kun tuun takas, joka elättää itsensä vakityöllä ja jolla on realistiset tavoitteet elämässään. Tarpeeksi samanlainen kuin minä mutta tarpeeksi erilainen ettei mene hermot :D Ja jonka mielestä mä olen se kaunein nainen, vaikka oisin just herännyt tyynynpainumat poskillani. Ihminen, jonka kanssa tuntee olevansa ns.kotona :3



Heh, kunnon prinsessapuku meikällä, mutta sopii hiustenväriin :D Huomatkaa sudenkorennot-kakunkoriste joka on tehty lasista tilaustyönä ja kuvastaa meidän molempien kiinnostusta hyönteisharrastukseen. Ja tottakai Ozzyn valkoinen puku ja kraka joka on sävy sävyyn pukuni kanssa.

Tämä suloinen "kävelevä mustamakkara" on asustellut kanssani jo kohta puoli vuotta. Tällä hetkellä kanssani asustaa siis yksi omalaatuinen kissa, neiti Tuhatjalka, kaksi vauhdikasta degua ja vanha, ärhäkkä kani. Pakko sanoa etten voisi elää eläimettömässä talossa. Kaikki tuo piipitys, rahina ja kolina tekee jotenkin kotoisan ja turvallisen olon :) Muutenkin mielestäni ihmisen hyvyydestä kertoo paljon se miten hän kohtelee eläimiä. Tässä kokoajan pahemmaksi menevässä maailmassa vain toivoisi että ihmiset osaisivat kasvattaa jälkikasvunsa kohtelemaan eläimiä kunnioittavasti.

Joku filosofi taisi joskus sanoa että "ihmiskunnan hyvyys määrittyy sen mukaan miten se kohtelee eläimiään". Totta.

Hei pitkästä aikaa :)

Tein virallisen Wintermagnet- facebook sivun, joka näkyy nyt kaikille.

Uusia kuvia tulossa ja olisi huippua jos te ihanuudet kävisitte kasvattamassa tykkäilijäsaldoani :)

P.s: Myös YouTube kanavalleni on ilmestynyt uusi taidevideo ja matkapätkää Islannin matkaltani.

http://www.youtube.com/user/Wintermagnet/videos?view=0&flow=grid

Ja tänne tykkäilemään :)
https://www.facebook.com/pages/Wintermagnet/381053931993526

Pohdintoja ulkonäön merkityksestä:

On useita sanontoja jotka tähän aiheeseen voisin poimia mutta tarkastelen tätä kuitenkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta yksilönä. Nykypäivän yhteiskunta on toisaalta laajentanut suvaitsevuuttaan ulkoisten seikkojen suhteen mutta samalla vaatimukset ovat kiristyneet. Viestimet syöttävät päähämme sitä miten sinun tulee olla hoikempi/lihaksikkaampi, isorintaisempi jne. saadaksesi hyväksyntää ja ihailua.

Huomaatteko muuten sen että vanhuus on yhteiskunnassamme synonyymi kielletylle ja huonolle? Sanotaan että joku näyttelijä on "rupsahtanut" kun hän on vanhentunut ja liitteenä on kuvia "tässä herra X 20vnä ja tässä nyt (kuvien välissä on kulunut noin 20 vuotta) Mitä ihmettä? Ei kukaan ihminen mikään kone ole ja koneetkin ruostuu ja alkaa saada vikoja ajan kuluessa. Vanhentuminen on täysin luonnollista ja vaikka kuinka pitäisi itsestään huolta kuntoilemalla ja syömällä terveellisesti, ei kukaan meistä välty luonnolliselta prosessilta. Ei se ole mitään rupsahtamista. Miksi iän näkymistä pitäisi hävetä? Jos iäkäs ihminen näyttää huomattavasti nuoremmalta kuin kronologinen ikänsä onkaan, sanotaan että tämä on vanhentunut arvokkaasti. Mikä tekee ikäiseltään näyttämisestä "arvottomamman"? Olen tullut tässä tiedon valossa siihen tulokseen että nuoruus on sanaton symboli hyvinvoinnille ja sallimukselle, onnistumiselle. Nuoren kehon ajatellaan alitajuisesti olevan parempi ja kykenevämpi kuin vanhan kehon. Toki tämä osaltaan pitääkin paikkansa esimerkiksi fyysisissä töissä ja suorituskyvyssä. Mutta elämänkokemus ja tietoisuus saavutetaan yleensä pidemmässä aikajuoksussa.

Silti mietin että mikä vanhuudesta tekee negatiivista?
Usein kuulen sanottavan että "vanhukset on kuvottavia". En käsitä tätä. Itse näen vanhoissa rouvissa hyvin paljon kauneutta, useat heistä ovat iälleen sopivalla tavalla erittäin kauniita. Miksi vanhus ei voisi olla kaunis? Eiväthän kaikki nuoretkaan ihmiset automaattisesti ole kauniita niin miksi sitten kaikki vanhukset olisivat rumia? Siksikö vain että he ovat vanhoja, heissä ei ole sitä yhteiskunnan ihailemaa siloisuutta ja täyteläisyyttä?

Vanheneminen prosessina on varmasti vaikea. On vaikeaa hyväksyä iän tuomat muutokset, kun huomaa ettei kunto olekkaan enää niin hyvä kuin mihin on tottunut ja kasvot sekä keho muuttavat muotoaan. Mutta samalla tavalla muotoaan muuttaa myös yhteiskunta ja tavat yhteisössämme. Ei ympäristökään pysy samanlaisena, miksi odotetaan että ihmisetkään pysyisi. Voisin kuvitella että vanheneminen on kuin hidas murrosikä. Murroiässä tapahtuu lyhyessä ajassa huimia muutoksia ja niihin sopeutuminen saa ihmismielen usein hyvin hämilleen. Vanhetessa asiat tapahtuu hitaampaa vauhtia mutta niiden huomaaminen varmasti jollain tasoa hätkähdyttää useita. Oma keho koetaan pysyväksi joten sen muutokset luovat alitajuisen paniikin siitä että kuka olen, en olekkaan enää samanlainen kuin mitä olen tottunut.
Nykyajan valokuvaus-kulttuuri jossa kaikki taltioidaan, saa ihmisen kiinnittämään vielä entistä enemmän huomiota muutoksiinsa koska kuvista voi katsoa miten on vuosien saatossa muuttunut. Ilman kuvallisia muistoja, ihminen kiinnittäisi huomionsa itse muistoihin, eikä siihen miltä on muistojen aikaan näyttänyt.

Tänä päivänä, vaikka tietoisuus ja suvaitsevaisuus onkin lisääntynyt, niin sitä kautta myös vaatimukset ovat kiristyneet ja tämän päivän kauneuskäsite onkin todella kärjistynyt. Tämän hetken ihannoima kehonmalli on suotu hyvin harvoille luonnostaan.

Välillä mietin miten unohdamme ihmisen siellä kehonsa sisällä. Teemme hyvin monia päätelmiä pelkän ulkoisen perusteella ja sen vuoksi ehkä jätämme myös useita tilaisuuksia käyttämättä. Ennakkoluuloja saa toki olla, mutta niiden mukaan ei tarvitse toimia vaan ottaa itse selvää pitääkö ne omat luulot paikkaansa.

Tämän kaiken keskellä mietin välillä, että jos emme näkisi toisiamme, vaan voisimme vain kuulla, näkisimme silloin todennäköisesti sen ihmisen, (johon emme tutustuisi ulkokuoren perusteella) aivan uudella ja luultavasti positiivisemmalla tavalla.

Tatuointien harrastajana, sitä tulee väkisinkin selailtua tatskalehtiä jonkun verran ja tutustuttua tatuointien esitystapaan ja ihmisten motiiveihin ottaa niitä iholleen. Itselläni on ollut jo pitkään tarkoituksena saada kehooni yhtenäinen, samaa linjaa noudattava kokonaisuus joka ei kuitenkaan ole liian "paksu", siis kuvioimatontakin ihoa pitää olla koska omaan silmääni liian täyteen väritetyt koko kehon peittävät tatskat "sokeuttavat" kokonaisuuden eli tatuointi ei tavallaan herätä mielenkiintoa kun se on kuin vaate kantajan päällä, vaikka siis näyttävä kokonaisuus olisikin. Mielestäni tatuoinnin näyttävyyteen vaikuttaa juuri se miten se asettuu kokonaisuuteen, eli kantajaansa, miten se myötäilee kehon linjoja ja muotoja. Ihminen ei kuitenkaan ole mikään taulu johon voisi vaan läntätä kuvaa, vaan kuvaa tulisi katsoa miltä se näyttää alustallaan eli ihmisessä kokonaisuudessaan.

Nyt kuitenkin otan pieneen tarkkailuun tatuointimaailmassa esiintyvät kliseiset symbolit joista ensimmäisenä nousee esiiin varsinkin stereotypinen mieshenkilöiden suosima ärhäkän näköinen tiikeri/leijona, voimaa kuvaavana eläimenä. Toki pitää paikkansa että tiikeri ja leijona ovat voimakkaita kissaeläimiä joiden mahtipontista voimakkuutta ja reviiritietoisuutta ei pidä aliarvioida. Mutta jos mietitään perinpohjin niin voima on kuitenkin eniten suhteessa voimanlähteen kokoon, eli vaikka olisi iso koko ja voimakkaan näköinen, niin paljonko sitä voimaa on suhteessa kokoon ja painoon? (myös kestävyys huomioon ottaen, voimakkuutta on monenlaista) Tässä tapauksessa vaikkapa muurahainen, joka nostaa moninkertaisesti oman painonsa verran, onkin se todellinen voimapesä, voiman symboli. Voimakkuuden symboleja hakevien olisikin hyvä tutustua eläinmaailman todellisiin voimamiehiin :D

Miettiikö kukaan asiaa tästä näkökulmasta?

Poistelin täältä muutaman albumin kun en täällä kovin usein enää käy, mutta hius- ja lävistely töistä voi ottaa yhteyttä mailin kautta tai laittaa viestiä, ne joilla numero on :)

Hyvää kesän odotusta kaikille! <3

Jaahas, kiva kiva, muutto edessä jo toistamiseen. Koko kiinteistö homeessa ja kaikki asunnot on irtisanottu :/ Harmittaa kun nyt mulla oli alla lähes 40 neliöinen, pohjaratkaisultaan erittäin miellyttävä kaksio, hyvällä paikalla edulliseen hintaan, niin nyt pitääkin muuttaa pois. Mutta... löysinpä ihanan omakotitalon alakerran jossa upeat saunatilat sekä 09- uusittu keittiö ja laminaattilattiat. Ja sain sen :D Eikä hintakaan ole paha. Siellä on siisti pihakin jossa voin sitten kesällä ulkoiluttaa kisua. Erittäin rauhallisen oloinen alue eikä ole pitkä matka koulullekaan.

Aletaan varmaan "mun kahden pitkätukan", Jarin ja Timon kanssa roudaamaan tavaroita jo ensiviikolla, että saa tänkin rumban pois alta.

Muuton jälkeen pitää ottaa työnalle yksi tilausvideo (ei ole pornoa senkin pervot!) vaan eräs bodymod- juttu joka mua pyydettiin tekemään. Splittini täytti eilen vuoden ja täytyy sanoa että en kyllä vaihtais tuota mihinkään. Osaan nyt liikutella puolikkaita vuorotellen, ikäänkuin hieroa niitä toisiinsa. Ainoa mikä hämää on se että kieleni on huomattavasti paksumpi kuin aikaisemmin, johtuu todennäköisesti kielen lihaksen kasvusta koska kieleni voima on myös huikea verrattuna aiempaan.

Tänään tulee ystäväni Lappeenrannasta käymään, ihana nähdä häntäkin pitkästä aikaa :)

- J -

Reilut 1,5v sitten tuo pässinpää tuli elämääni. Olin haaveillut kissan hankkimisesta vaikka kuinka pitkään mutta en ollut vielä toteuttanut asiaa. Sitten eräs kaunis ilta, kun olin naapurillani, hän sai soiton että voiko hakea hylätyn kissan pois kuljeksimasta jostain talon pihalta (naapurini toimii eläinsuojelu yhdistyksen hommissa). Sanoin että voin majoittaa kissan ja jos se on luonteeltaan mukava ja viihtyy luonani, niin pidän sen. No, sehän istui näihin odotuksiin enemmän kuin hyvin!

Olen aina haaveillut pitkäkarvaisesta kissasta, kuten norjalainen metsäkissa tai persialainen, mutta sitten elämääni tassuttikin ihan tavallisen maatiaisen näköinen karvanaama ja vei koko sydämen.

Kaikkien tapahtumien ja ajankulun myötä tuli ilmi että tässä kissassa on muutakin omituista kuin koiramainen, omistajaansa seuraava käytös, koiramainen oppiminen ja yleensä epäkissamaiseksi luonnehdittu sosiaalisuus.

Ensimmäinen viittaus oli kun vein hänet sterilisoitavaksi, niin kissa, joka painoi silloin vaivaiset 2,9kg, ei nukahtanut vaikka eläinlääkäri antoi hänelle nukutus-ainetta yli 5kiloisen kissan tarpeisiin. Kyseessä on kuulemma keskushermosto viasta johtuva ominaisuus, jolloin nukutus-aineet eivät tehoa. Eläinlääkäri epäili että kissani on joutunut menneisyydessään jonkun myrkyttäjän kohteeksi :(

Tästä kertoi myös se että kissani alkoi nuolla karvojaan pois mahastaan. Iho on täysin kunnossa ja karvaa ei lähde muualta ollenkaan.

Käytän kissallani e-pillereitä, joten kokeilin pitää taukoa niistä. Ei auttanut. Lääkäri suositteli kattavaa loishäätöä, eikä sekään auttanut. Lopulta, otettiin kokeita ja niiden tuloksena: täysin terve kissa. Eläinlääkäri sanoikin että "kissasi on siis vaan outo" ja tämä on käytöshäiriö, joka johtuu mitä todennäköisemmin siitä keskushermosto viasta.

Kissani on täysin terve ja elinvoimainen, karvaa ei lähde yhtään, ruoka maistuu (syötänkin hänelle vain ruokia joissa ei ole viljaa tai sokeria) ja käyttäytyykin erinomaisen hyvin. Kun tulen koulusta kotiin, hän odottaa minua eteisessä. Kun olen sohvalla, hänkin tulee sinne. Tietokoneella ollessani, kissa on useimmiten sylissäni (kuten nytkin:). Kun menen nukkumaan tai luen kirjaa sängyssä, kissa tulee sinne ja tahtoo peiton alle viereen. Matkustaessamme, kantokopassa hän ei halua olla, vaan pitää päästä syliin. Siinä hän sitten istuu koko matkan aivan hiljaa ja katselee ohi viliseviä maisemia :) Tulee luokseni jos kutsun häntä ja jos välillä huutelen että missäs olet, niin jostain kuuluu "grrnau!" ja iloinen ilme naamallaan sen utelias pikku pää ilmestyy jostain <3.

Kesäisin ulkoillaan valjaissa ja karvalähtö-kautena hän suostuu kylpyynkin suurimmitta mukinoitta.

Olen kyllä aina ollut vahvasti sitä mieltä että jokainen eläin on persoonansa, mutta tässä kissassa sitä persoonaa olisi vaikka muille jakaa! Ehkä tässä onkin tarina ihmisistä, joista yksi sattuu olemaan syntynyt kissan olomuotoon :)

1.12 alkaen olen uuden asunnon onnellinen asukki :)

Tupareista infoilen kyllä facebookin puolella sitten kun saan kaikki tavarat paikoilleen ja asunnosta kodin.