Haluaisin vastata tuohon kysymykseen, etten vaadi mitään, mutta olen pettynyt itseeni ja joskus muihinkin, joten vaadin varmaankin jotain.
Olen pettynyt toiseen ihmiseen silloin, kun olen huomannut hänen olevan erilainen kuin mielikuvani hänestä. En kuitenkaan ole aina pettynyt, kun olen huomannut ihmisen olevan erilainen kuin kuvittelin hänen olevan, vaan olen usein ilahtunut.
Kun muistelen pettymyksyäni, huomaan - suureksi pettymyksekseni - että vaadin muita ihmisiä olemaan samanlaisia kuin minä. Olen pettynyt silloin, kun ihmisellä ei ole jotain minun ominaisuuttani, jonka olen heijastanut mielikuvaani hänestä.
Petyn itseeni, koska en täytä itselleni tietoisesti asettamaani vaatimusta ymmärtää toista ihmistä hänen ehdoillaan, eli sisältämällä itseeni jotain jonkin hänessä olevan kanssa yhtenevää, vaan yritän pakottaa hänet olemaan samanlainen kuin minä, jotta voisin ymmärtää häntä. Minun pitäisi tajuta, että ihmiset ovat erilaisia myös niiltä osin, jotka ovat samanlaisia, koska ne ovat osa ja niihin vaikuttaa ihmisen oma viitekehys, joka on kaikilla ihmisillä täysin muista ihmisistä poikkeava. Onneksi en ole koskaan joutunut pettymään itseeni sen takia, etten olisi täyttänyt toista tietoisesti itselleni asettamaani vaatimusta, joka on oma variaationi toisesta käskystä.
Olen erityisen pettynyt itseeni sen takia, että vaadin muita olemaan itseni kaltaisia, vaikka olen pysyvästi pettynyt itseeni, koska en täytä mitään vaatimuksia.