IRC-Galleria

Selkein esimerkki järjenkäytöstä päätoksenteossa on shakkipeli.
Kun shakissa on selkeät säännöt, joiden mukaan peli etenee, pelaaja voi järjen avulla ennakoida kaiken tulevan (no ei aivan kaikkea, ellei ole jonkinlainen yli-ihminen) ja pystyy tekemään siirron (päätöksen), joka vie hänet lähemmäs voittoa, joka on sääntöjen määrittelemä tilanne, eli matti.
Elämä ei ole shakkipeli. Elämä eroaa shakkipelistä siinä, että elämässä ei ole selkeästi määritelty mitään tilannetta, jossa ihminen (pelaaja) saavuttaisi lopullisen voiton, joten järki ei voi ohjata ihmistä hänen elämässään, koska järki ei aseta mitään saavutusta voitoksi, vaan voi vain auttaa löytämään reitin/keinon siihen tilanteeseen, joka on määritelty voitoksi.
Koska jokaisen elävän on kuoltava joskus, elämässä ei ole mitään järkevää "lopullista voittoa". Ehkä elämässä on joitain hetkellisiä voittoja, joihin järki voi paljastaa reitin, mutta järki ei voi siltikään määrätä, mitä nämä voitot ovat.
Esimerkkinä toimikoon seksi, joka ainakin miesten mielestä on voitto. Mies ei kuitenkaan ole järkensä avulla määrittänyt sitä voitoksi, vaan se on hänen kaikkein primitiivisimmän ja järjetömimmän osansa tavoite. Muitakin tavoitteita on, mutta niitä on niin paljon, etten varmaan pystyisi niitä luettelemaan.
Järki on siis evoluution antama keino päästä tavoitteisiin, mutta järki ei voi määrittää niitä tavoitteita.

Tulipa sekava kirjoitus, mutta ymmärrän tämän itse, joten en välitä.

Vastaan haasteeseen...

1. Valitse 5 kaveriasi.
2. Etsi jokaiselle nimelle yhteisö, jossa esiintyy kyseinen nimi!
3. Haasta 3 ystävääsi tekemään tämän.

1. vesa ennusti tän, vesan vika!
2. Jenni auta...
3. Jania saa aina odottaa !
4. NATALIA ON LÄSKIII
5. Saanalle kielari

Haastan sut sut ja sut.

Tulin miettineeksi iskurepliikejä, kun ostin ystävälleni tupaantuliaislahjaksi kirjan "Parhaat iskurepliikit". Tärkeä huomio iskurepliikeistä on se, ettei niiden ole tarkoituskaan herättää toisen osapuolen kiinnostusta, vaan olla humoristinen tapa rikkoa jää.
Hyvä iskurepliikki on koominen - jopa älytön. Iskurepliikki osoittaa esittäjän olevan kiinnostunut ihmisestä, jolle se esitetään. Jos ihminen, jolle iskurepliikki esitetään, ei ole kiinnostunut esittäjästä, hän kokee iskemisen tyhmäksi, karkeaksi ja ehkä hieman kiusalliseksi ja käskee iskijää suksimaan... jos hän on kiinnostunut esittäjästä, iskurepliikki huvittaa - ehkä jopa naurattaa - häntä, jää on murrettu ja iskijä ja isketty alkavat juttelemaan (mahdollisesti siitä, kuinka älyttömiä iskurepliikit ovat).

Jaa'a. Pitäisiköhän minun alkaa pikkuhiljaa kirjoittamaan sitä "Joukon ja Mirjamin tarina":a? Tiedän kyllä suurin piirtein, miten juoni kulkee, ja tiedän, mitä haluan tuoda esiin heidän elämästään, mutten tiedä tarpeeksi hahmoistani.
Tiedän tärkeimmät tekijät kummankin hahmon taustassa, mutten tiedä vielä aivan tarkkaan millaisessa maailmassa he elivät, kun en ole vielä tehnyt tarvittavaa tutkimustyötä. En varmaankaan ehdikään tekemään vielä moneen vuoteen, mutta pitäisikö minun alkaa kirjoittamaan asioita, jotka eivät ole riippuvaisia hahmojeni maailmasta?
Minulla pitäisi olla jonkinlainen hahmotelma tekstin kokonaisuudesta: missä kohdin tekstiä, mitkäkin asiat, jotka haluan tuoda esiin, tulevat esiin. Ensi viikko minulla on lomaa iltalukiosta, niin voisin periaattessa tehdä juuri tuon hahmotelman; minun on tehtävä se käsin, kun omalla koneellani on pipi, enkä saa sille lääkettä ennen kuin minulla on rahaa, mikä on niitä etäisen tulevaisuuden tapahtumia näillä näkymin.
Blääh. Aikani tällä kirjaston koneella alkaa tulla loppuunsa, joten joudun lopettelemaan kirjailuni tähän.

Minun pitäisi tällä hetkellä piirtää erään kryptonilaisen avaruusaluksen ( jonka kyydissä eräskin seikkailijaporukka tulee hillumaan ) pohjapiirrosta, mutta nyt on pakko tähän väliin kirjoittaa, kun olin jumalanpalveluksessa ja saarna sai väsyneet aivoni kierähtämään ylivaihteelle.
Saarnan aiheena oli rakkaus. Vaikka se olisikin aivan pätevä väite, on inhottavan pelkurimaista sanoa "Jumala rakastaa". Jos Jumala rakastaa Adolf Hitleriä, niin ihmisen ei tarvitse itse rakastaa, mikä on usein tuon väitteen tarkoitus.
On yksi poikkeus, jossa tuo väite ei ole kuvottavan pelkurimainen. Jos väite on osa ateistista viitekehystä ja sen tarkoitus on määritellä Jumalaa. Jumala rakastaa, mutta Jumala ei ole olemassa, eli ei ole olemassa ketään, joka rakastaa, jollei ihminen itse rakasta.
Tietenkin, jos väite "Jumala rakastaa" määritellään päteväksi, väite "Jumala ei rakasta" on joka tapauksessa epäpätevä.

Noin. Nyt voin hoitaa pelinjohtajan "velvollisuuksiani", kun sain tuon asian pois mielestäni.

Haluaisin vastata tuohon kysymykseen, etten vaadi mitään, mutta olen pettynyt itseeni ja joskus muihinkin, joten vaadin varmaankin jotain.
Olen pettynyt toiseen ihmiseen silloin, kun olen huomannut hänen olevan erilainen kuin mielikuvani hänestä. En kuitenkaan ole aina pettynyt, kun olen huomannut ihmisen olevan erilainen kuin kuvittelin hänen olevan, vaan olen usein ilahtunut.
Kun muistelen pettymyksyäni, huomaan - suureksi pettymyksekseni - että vaadin muita ihmisiä olemaan samanlaisia kuin minä. Olen pettynyt silloin, kun ihmisellä ei ole jotain minun ominaisuuttani, jonka olen heijastanut mielikuvaani hänestä.
Petyn itseeni, koska en täytä itselleni tietoisesti asettamaani vaatimusta ymmärtää toista ihmistä hänen ehdoillaan, eli sisältämällä itseeni jotain jonkin hänessä olevan kanssa yhtenevää, vaan yritän pakottaa hänet olemaan samanlainen kuin minä, jotta voisin ymmärtää häntä. Minun pitäisi tajuta, että ihmiset ovat erilaisia myös niiltä osin, jotka ovat samanlaisia, koska ne ovat osa ja niihin vaikuttaa ihmisen oma viitekehys, joka on kaikilla ihmisillä täysin muista ihmisistä poikkeava. Onneksi en ole koskaan joutunut pettymään itseeni sen takia, etten olisi täyttänyt toista tietoisesti itselleni asettamaani vaatimusta, joka on oma variaationi toisesta käskystä.
Olen erityisen pettynyt itseeni sen takia, että vaadin muita olemaan itseni kaltaisia, vaikka olen pysyvästi pettynyt itseeni, koska en täytä mitään vaatimuksia.

(Hahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahah> ^_^
Jumala vaatii... (Heheheheh> ^_^ Ei voi mitään: tuo on niin huvittava väite kaikessa hullunkurisuudessaan (Hohohohohohohohoh> ^_^

Miksi Jumala, eli ylivoimainen ja kaikkivaltias jumala, vaatisi mitään miltään tai keneltäkään? Tarvitseeko Jumala jotain? Jos Jumala tarvitsisi jotain, Häneen ei voisi luottaa, koska Hänhän olisi tekemisissä ihmisten kanssa saadakseen sen, mitä tarvitsee.
"Jumala vaatii meiltä uskoa." on vinhalla tavalla paikkansa pitävä väite. Jos Jumala, jonka tahdosta kaikki olisi olemassa, ovat sellaisia kuin ovat, tapahtuisi ja tapahtuisi niin kuin tapahtuisi, ei ole olemassa, Hänen kanssaan tekemisissä oleminen edellyttäisi uskomista, koska Häntä ei ole olemassa muuten kuin niiden kautta, jotka ovat, luottamalla Häneen, omistaneet elämänsä Hänelle ja näin tehneet omasta elämästään Hänen elämänsä. Näin Jumala, joka ei ole olemassa, olisi olemassa ja elossa.
Ihminen, joka uskoisi olemattomaan jumalaan, joka luo kaiken niin kuin kaikki on, ymmärtäisi, että Luojana hänen jumalansa luo kaiken niin että, ihmisen, joka mielii olla tekemisissä Hänen kanssaan, on uskottava, eli Hän edellyttäisi, eli "vaatisi", uskoa. Ihminen, joka uskoisi olemattoman jumalan luovan kaiken tahtonsa mukaan, ymmärtäisi myös, ettei Jumala vaadi uskoa, vaan luo sen silloin, kun sitä on, ja on jättänyt luomatta silloin, kun sitä ei ole.
Siispä ihmisen, joka uskoisi olemattomaan jumalaan, mukaan ihmiset, jotka eivät usko, eivät usko, koska Jumala tahtoo niin. Olisi siis Jumalan tahdon uhmaamista yrittää saada joku, joka ei usko, uskomaan - paitsi, jos niin tekisi, koska silloinhan sen tekisi Jumalan tahdosta, mutta, jos ei tekisi, sen jättäisi tekemättäkin Jumalan tahdosta. Usko olemattomaan jumalaan ei siis motivoi lähetystyöhön, mutta se saattaa motivoida olemaan ihmisten puolella, koska kaikkihan ovat, ovat olleet ja tulevat olemaan juuri sellaisia kuin heidän pitääkin olla, olla ollut ja tulla olemaan.

Olen käyttänyt koko yön tämän kirjoittamiseen, mikä on hyvä asia, koska yritän valvoa koko tämän vuorokauden.

Synti on rikos Jumalan tahtoa vastaan.

Rakkaus on Jumalan tahto.

Jos olisi ylivoimainen ja kaikkivaltias jumala, synti olisi mahdotonta, koska kaikki olisi olemassa, olisivat sellaisia kuin olisivat, tapahtuisi ja tapahtuisi niinkuin tapahtuisi, koska Jumala tahtoisi niin. Synnin määritelmä olisi kuitenkin sama. Mitä synti siis olisi, jos olisi ylivoimainen ja kaikkivaltias jumala?
Synti olisi uskomus, että ylivoimaisen ja kaikkivaltiaan jumalan tahtoa vastaan voi rikkoa. Synti ei siis olisi varsinaisesti rikos Jumalan tahtoa vastaan, koska ihminen joka uskoisi siihen, uskoisi siihen, koska Jumala tahtoisi hänen uskovan siihen. Syntinen ihminen olisi siis ihminen, joka uskoo, että tekemällä joitain tiettyjä tekoja ihminen voi rikkoa ylivoimaisen ja kaikkivaltiaan jumalan tahtoa vastaan.

Jos olisi ylivoimainen ja kaikkivaltias jumala, kaikki olisi, olisivat sellaisia kuin olisivat, tapahtuisi ja tapahtuisi niin kuin tapahtuisi, Hänen tahdostaan.
Totinen rakastaminen on ehdotonta, eli siihen ei ole mitään syytä.
Rakkaus ei ole halua eikä kaipuuta, vaan tahtoa. Rakastaja tahtoo rakastetun olevan sellainen kuin rakastettu on, vaikka rakastaja ei edes voisi koskaan saada tietää millainen rakastettu on, oli tai tulee olemaan; tai vaikka rakastaja ei edes voisi koskaan saada tietää, että rakastettu on, oli tai tulee olemaan; tai vaikka rakastettu ei edes olisi olemassa.

Minkä takia minä onnistun tiivistämään näitä ajatuksia vasta, kun olen kuoleman väsynyt? Ehkä joku muukin saa selvän tuosta tiivistelmästäni, mutta toivon hieman, ettei, koska nuo ovat lapsellisia ja yltiöromanttisia ajatuksia.
Kun ottaa huomioon kuinka huono opiskelija olen, ei ole suurikaan yllätys, että opintoni ovat venähtäneet. Tämäkin lukuvuosi alkaa minun osaltani vähintäänkin kaksi päivää myöhässä; on oikeastaan yllättävää, että olen ylipäätään opiskellut näinkin pitkälle :>

Hyvää päivää :) minä käyn nyt nukkumaan.

Nyt, kun uusi lukuvuosi iltalukiossa alkaa maanantaina, olen taas alkanut miettiä tuota kysymystä. Tuntuu, että minun olisi pitänyt päästä elämässä pidemmälle, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen, kun en ole pystynyt suoriutumaan sellaisesta, mistä kaikki muut tuntuvat suoriutuvan helposti.
Tällaisina hetkinä, kun yritän kehittää oikein kunnon morkkista, on todella ärsyttävää olla filosofi. En voi vain yksinkertaisesti tuntea oloani kurjaksi, vaan minun on oikein ajateltava asiaa, mikä kutsuu heti paikalle mielikuvitusystäväni.

Tässä asiassa paikalle tulee Jeesus, joka toteaa: That's you know, the meaning of life stuff. Vain, jos elämällä on jokin tarkoitus, jos on jokin elämää suurempi totuus, jota voisi käyttää mittaamaan sekä yksilön että yleisesti elämän hyödyllisyyttä: onko sellaista olemassa?
Minä vastaan: On. Muistathan "Katsokaa taivaan lintuja..."?
J: Ah... Terävä huomio, mutta miten iltalukio liittyy siihen? Eikö se liity ennemmin työttömyyteesi kuin opiskeluusi?
Kummieno83: Tietenkin se liittyy työttömyyteeni!! Mutta opiskeluni liittyy työttömyyteeni. Eikö minun pitäisi olla jo valmistunut lukiosta ja ylempienkin oppiasteiden kouluista ja olla töissä valitsemallani alalla?
J: Valitsemallasi alalla? Mikä vittu sitten on valitsemasi ala? Oletko sinä valinnut jonkin alan?
K: ... Niin, no joo, en oikeastaan. On niin paljon asioita, joita haluaisin olla, mutten ole tarpeeksi fiksu tai muutenkaan etevä ollakseni niitä asioita.
J: Mitäköhän asioita tarkoitat; noin niin kuin täsmällisesti?
K: Öh... Oikeastaan asioita, joita opiskellaan ammatikoulussa, esimerkiksi puuseppä olisi kiva olla, tai kokki tai sähköasentaja tai mekaanikko; tiedäthän, jotain tärkeää. Mutten ole tarpeeksi etevä missään noista asioista, jotta voisin tehdä niistä itselleni ammatin.
J: Okei. Oletko sinä etevä jossain?
K: No, epäilen olevani etevä filosofiassa tai teologiassa.
J: Epäilet, eli et usko olevasi, muttet ajattele sen olevan mahdotonta; niinkö?
K: Niin.
J: Okei. Leikitäänpä, että sinä olet maailman kaikkien aikojen etevin filosofi...
K: No joo, se vasta onkin erittäin epäiltävä ajatus!
J: Miksi?
K: No, jos minä olisin mitenkään etevä filosofi, eikö siitä olisi jotain todisteita? Jos minä olisin etevä filosofi, minunhan olisi pitänyt vähintäänkin valmistua yliopistosta tässä vaiheessa, eikö niin?
J: Voi olla, mutta leikitään kuitenkin, että olet maailman kaikkien aikojen etevin filosofi, sopiiko?
K: No okei, leikitään sitten niin.
J: Okei. Jos sinä olisit maailman kaikkien aikojen etevin filosofi juuri nytkin, kun kirjoitat tätä tekstiä, mitä sinun pitäisi tehdä?
K: Eli, jos olisin maailman kaikkien aikojen etevin filosofi, joka kirjoittaa nytkin tätä tekstiä ja aloittaa uuden lukuvuoden iltalukiossa maanantaina, mitä minun pitäisi tehdä; sitäkö sinä kysyt? Mitä sinä täsmällisesti kysyt?
J: Täsmällisesti: jos sinä olisit maailman kaikkien aikojen etevin filosofi, olisiko sinun pakko opiskella ylioppilaaksi ja mennä yliopistoon opiskelemaan filosofiaa? Voisitko sinä tehdä jotain muuta? Esimerkiksi lopettaa lukio-opintosi ja hankkia töitä vaikka siivoajana?
K: Jos olisin kaikkien aikojen etevin filosofi, minun ei tietenkään olisi mitenkään välttämätöntä opiskella filosofiaa, koska olisin siinä jo etevämpi kuin kukaan koskaan. Voisin tosiaankin lopettaa opiskelun ja hankkia töitä, vaikka töiden saaminen kaltaiselleni, jolla ei ole ammattitutkintoa, ylioppilastodistusta, lukion päättötodistusta tai edes ajokorttia, on erittäin vaikeaa.
Voisin hyvinkin tehdä jotain siivoajan työtä tai vastaavaa, jonka voisin ehkä saadakin, ja tyytyä harjoittamaan filosofiaani, jos tämä on sitä, tällä tavalla internetissä. Jonkin manuaalisen työn tekeminen olisi tietenkin erittäin tyydyttävää, koska näkisin työni jäljen aina välittömästi, ja maailman kaikkien aikojen etevimpänä filosofina ymmärtäisin täsmällisesti, kuinka tärkeää työni, mikä lie olisikaan, on yhteiskunnan kannalta. Mutten ole maailman kaikkien aikojen etevin filosofi. En ole välttämättä edes ollenkaan etevä filosofi, koska...
J: jos olisit, olisi siitä todisteena jotain saavutuksia sillä alalla: joo, muistan kyllä tuon argumentin.
K: Aivan.
J: Okei. Okei. Sinä et siis oikeasti ole kaikkien aikojen etevin filosofi, mutta voisitko sinä oikeasti lopettaa lukion, hankkia jotain työtä, jota voisit saada, ja tyytyä kirjoittamaan tällaisia tekstejä tänne Irc-galleriaan tai muualle internettiin?
K: ... Voisin. Koska ymmärtäisin, ainakin niin hyvin kuin minä nyt voin ymmärtää mitään, oikeasti minkä tahansa tekemäni työn merkityksen itselleni ja yhteiskunnalle.
J: Mikset sitten tee niin? Alkaa meinaan vahvasti vaikutta siltä, että sinua ahdistaa enemmän työttömyytessi kuin se, että opiskelet lukiossa.
K: Koska en ole maailman kaikkien aikojen etevin filosofi, haluan edes jotenkin pätevöityä filosofiassa, mikä on mahdollista opiskelemalla filosofiaa yliopistossa, mikä on mahdollista ylioppilaalle.
J: Okei. Sinä valmistut ylioppilaaksi, mikä näillä näkymin tapahtuu siis syksyllä 2009, eikö niin?
K: Niin toivon ainakin.
J: Eli sinä sitten valmistut ylioppilaaksi ja menet yliopistoon opiskelemaan filosofiaa...
K: Jos pääsen.
J: Niin, jos pääset opiskelemaan filosofiaa, mitä varten opiskelisit? Mitä siis tekisit, jos valmistuisit yliopistosta? Mihin ammattiin tähtäisit?
K: Hmm.. No, kuten mainitsin, epäilen olevani etevä myös teologiassa (etevämpi kuin filosofiassa), joten toivoisin ehkä valmistuvani papiksi. Haluaisin kyllä myös opettaa filosofiaa lukiossa. Tai voisin kirjoittaa jotain kirjoja; sinähän tiedätkin "Joukon ja Mirjamin tarina":n?
J: Tiedän :-)
K: Tietenkin olisi hienoa tehdä kaikkia noista asioista, koska ne eivät kuitenkaan ole toisensa pois sulkevia; ainakaan sen työkkärin tätin mukaan.
J: Hmm... Noiden asioiden tekeminenkö pätevöittää sinut filosofiassa? Mitä filosofia on, jotta nuo asiat pätevöittäisivät sinut siinä?
K: Niinno, eiväthän nuo asiat varsinaisesti pätevöitä minua filosofiassa, vaan ne olisivat saavutuksia, joihin pääseminen olisi mahdollista vain etevälle filosofille, joten niihin pääseminen osoittaisi, että olen etevä filosofi. Sillä tavalla nuo asiat pätevöittäisivät minut.
J: Onko noiden asioiden haluaminen sen takia, että ne pätevöittävät sinut filosofina, niiden asioiden kannalta pätevä syy haluta niitä?
K: Ei tietenkään, mutten minä haluakaan niitä sen takia. Jos minä olisin etevä filosofi, minä pystyisin niihin asioihin, jonka takia toivoisin olevani etevä filosofi.
J: Sinä siis haluaisit noita asioita vilpittömästi, koska haluaisit tehdä niitä, ja toivoisit olevasi etevä filosofi, koska silloin osaisit tehdä noita asioita; niinkö?
K: Aivan niin.
J: Miten filosofia sitten antaisi sinulle taidon näihin asioihin? Mitä filosofia on?
K: Filosofia on harjoitus, jota voisi kutsua suomenkielellä tie-tämiseksi. Filosofia tai tie-täminen on aivan samanlainen harjoitus kuin etunojapunnerrukset, juokseminen tai mikä tahansa muu harjoitus, joka kehittää kuntoa. Tie-täminen kehittää ihmisen kykyä ymmärtää, eli viisautta.
Tie-tämällä kehitetään viisautta, koska harjoittaja (filosofi / tie-täjä) ei pidä omaa viisauttaan riittävänä. Tie-täminen liittyy tie-toon, joka on perusteltu to-si uskomus. Mitkä tahansa perustelut muodostavat ajatusten tien, joka saattaa olla to-tinen tai epätotinen. To-tinen ajatusten tie saa totuudelta ensimmäisen tavun viimeiseksi tavukseen ja on siten tie-to. Tie-täminen on sananmukaisesti ajatusten teiden kulkemista ja tuntemista.
Kun tietäjä / filosofi, tietää monia ajatusten teitä, hän alkaa hahmottamaan näiden teiden muodostamaa verkostoa tai ym-päristöä, eli hän alkaa ym-märtää asioita ja ajatuksia.
Viisaus, eli kyky ymmärtää, mahdollistaa vaivattoman navigoimisen ajatuksen teiden mudostamassa ympäristössä, muiden ihmisten opastamisen siinä ympäristössä ja tiedon erottamisen muunlaisista teistä.
J: Etevä filosofi olisi siis viisas, ja maailman kaikkien aikojen etevin filosofi olisi maailman kaikkien aikojen viisain. Sinä epäilet olevasi etevä filosofi, eli sinä epäilet olevasi viisas, eli et usko olevasi viisas, muttet ajattele sen olevan mahdotonta.
K: Niinno. Ei ole mitään todisteita siitä, että olisin viisas, mutta siitä, etten ole, on: jos olisin viisas, enhän olisi 25 vuotias työtön iltalukiolainen?
J: Etkö; mikset olisi?
K: Jos todella olisin viisas, olisin tehnyt parempia valintoja, olisin elänyt tehokkaammin, koska olisin ymmärtänyt, miten se tehdään.
J: Parempia valintoja, elänyt tehokkaammin: that's you know, the meaning of life stuff, kuten sanoin jo aiemmin. Elämän tehokkuutta voisi mitata, jos sillä olisi tarkoitus. Jos me mittaamme elämää katsomalla taivaan lintuja, sinun suurin puutteesi on työttömyytesi. Oletko sinä valinnut työttömyytesi?
K: Tietenkin olen, koska olen työtön. Jos olisin tehnyt parempia valintoja, en olisi nyt työtön enkä varmaan iltalukiolainenkaan, vaan olisin jo valmistunut yliopistosta ja tekisin töitä pappina, lukion filosofian opettajana, kirjailijana tai kaikkina kolmena.
Albus Percival Wulfric Brian Dumbledore: Heh heh... Sinun mukaasi viisaus siis on kyky, joka tosiaan määrittää millainen on ihminen, jolla se on, koska viisaus on kyky, joka ohjaa ihmisen valintoja; niinkö?
K: Kyllä: viisas tekee hyviä valintoja, viisaampi tekee parempia valintoja ja viisain parhaimpia valintoja.
Luontoäiti: Eli ihmiset ovat siis hyviä, parempia ja parhaimpia. Ovatko ihmiset myös huonoja, huonompia ja huonoimpia; vai ovatko ihmiset vain erilaisia?
K: Ah... Anteeksi. Olet aivan oikeassa (tietenkin): ihmiset ovat vain erilaisia, ja viisaus on kyky ymmärtää erilaisia asioita ja ajatuksia. Kiitos muistutuksesta.
L: Eli, jos olisit viisas, ymmärtäisit täsmälleen millainen olet oikeasti, ilman mitään asteikkoa, jolla mitataan, kuinka hyvin olet suoriutunut elämästä.
D: Koska elämästähän suoriudutaan kuolemalla.
K: Niin varmaankin.
L: Millainen sinä siis olet?
K: En tiedä: en varmaankaan kovin viisas siis.
D: Hmm... Sinähän kuitenkin rakastat?
K: Niin, mutta rakkaus ei välttämättä ole suoranaisesti viisautta.
J: Eikö; miksei?
K: No, se, että minä tahdon kaikkien olevien ja kaiken olevan olevan olemassa ja olevan sellaisia kuin ovat ilman, että edes tiedän olevan tai millaisia ovat, ei selvästikään tarkoita, että ymmärrän asioita.
Sokrates: Mutta, onko viisaus kyky ymmärtää vai se kokemus, ettei oma viisaus ole riittävä?
K: En tiedä viisaudesta, mutta se kokemus on selvästikin varsinainen filosofia.
J: Aivan. Joten rakastaminen saattaa tehdä sinusta etevän filosofin, kun sinä tahdot asioita ilman tietoa niistä asioista. Sinä tahdot lähimmäistesi kuolevan, niin kuin he kuolevat ja silloin, kun he kuolevat. Koska tahdot näitä asioita, joita et täysin ymmärrä, koet, ettei viisautesi ole riittävä ja tiedät asioita kehittääksesi viisauttasi.
K: Ehkä. Ehkä.
J: No, ennen kuin päästän sinut nukkumaan muutamaksi tunniksi, jotta pysyt hereillä ja virkeänä siskontyttäresi ristiäisissä, kun joudut vielä vahtimaan sitä villiä kummipoikaasi, kysyisin yhtä asiaa, jos sopii?
K: Onko tuo se yksi kysymys? Jos on, niin sopii, jos ei, sopii sittenkin.
J: Sinä rakastat siis minua, mutta uskotko sinä, että minä rakastin sinua?
K: No, kuten sanottu, minä rakastan sinua ja tiedän siis, että on mahdollista rakastaa tuhansien vuosien yli ilman, että edes tietää rakastetun olevan olemassa, joten epäilen sinun rakastaneen minua.
Jeesus: Epäilet, eli et usko, muttet ajattele olevan mahdotonta, että rakastin sinua. Et välttämättä ole etevä filosofi, mutta Jekkendaahl on oikeassa: sinä olet ikuinen filosofi.
Kummieno83: Ehkä, ehkä.

Tällainen mielikuvituskeskustelu )-(

Kävin siis saunassa eilen illalla. tulin siellä saunassa ajatelleeksi hieman lisää ateistista kristillisyyttä, johon huomaan ajatuksineni kuuluvani.
Pohdin sitä perhettä. Muistaakseni joku kulttuuriantropologi kertoi jossain televisiodokumentissa, että ajanlaskun alun Rooman Palestiinan heprealaisilla oli tapana naittaa tytöt 13-15 vuotiaina. En nyt kuolemaksenikaan muista, kuka tuossa mölytoosassa arveli, että Joosef olisi ollut noin kuusissakymmenissä, kun hän sai Marian vaimokseen.
Minun biologian tietoni ovat hieman ehkä vajaat, mutta käsittääkseni siittiön on kohdattava munasolu, jotta nainen tulisi raskaaksi. Eli on kaksi vaihtoehtoa: joko Joosef siitti Jeesuksen tai Marialla oli esiaviollinen suhde jonkun kanssa, ollessaan jossain tuossa yllä mainitussa ikä haarukassa, ja tuli siitä raskaaksi.
Luukkaan evankeliumi, jossa puhutaan asiasta, painottaa Joosefin valintaa naida Maria, vaikka hän oli jo raskaana, niin että, epäilen jälkimmäisen vaihtoehdon olevan totta. Silloin vallinneessa yhteiskunnassa esiaviollinen sukupuolisuus oli suuri häpeä tytöille syistä, joihin en nyt mene.
Siispä Joosef, joka oli tuon oudon arvion mukaan kuusissakymmenissä, päätti kuitenkin mennä naimisiin Marian, joka oli mahdollisesti noin neljätoistavuotias, kanssa. Kun mietin heidän tilannettaan, huomaan Joosefin olleen erittäin myötätuntoinen mies ja alan epäilemään, että nimen omaan hän sai idean kertoa tarinaa vaimonsa neitseelisestä raskaudesta, suojellakseen tyttöä häpeältä, joka muuten olisi langennut hänen päälleen.
Joosef ilmeisestikin hyväksyi ja rakasti Marian lasta kuin omaansa, koska se selittäisi, miten Jeesus on saattanut sinä aikana hahmottaa isyyden joksikin muuksi kuin jälkeläisten siitämiseksi. Jeesuksen on täytynyt siis tietää, ettei Joosef siittänyt häntä, vaikka Joosef selvästi oli hänen isänsä, koska rakasti Jeesusta kuin isä.

Tietenkään, mitään yllä olevasta ei voi mitenkään todistaa tapahtuneeksi, joten sekin on vain lisää kristillistä mytologiaa: ateistista sellaista - mutta mytologiaa kuitenkin.