IRC-Galleria

En oo löytäny vieläkään tuota miun sydämenvalittua. Mut olipahan ainakin kiva päivä Helsingissä, vaikka shoppinghunter-vaisto ei toiminu parhaimillaan. Hälläpä väliä, iskän kanssa matkustaminen on aina mielekästä, koska

a) Mie saan valita mitä musiikkia kuunnellaan (James Morrisonia) ja jos tulee vähän rajumpi biisi, niin se ei oo heti pistämässä volumeja nollille
b) Autossa voi istua hiljaa, mutta myös käydä niitä mielenkiintosia keskusteluja, joissa parannetaan maailmaa tai teknologiaa ja joissa pohditaan ilmiöitä ja arvioidaan tulevaa. Ominaista kuitenkin on, että mie oon se, joka on aina kyseenalaistamassa kaikkea. Tai ehkä se onkin vain sitä filosofista kysymyksenasettelua?

Lahdessa jouduin viettämään muutaman tunnin teekupposen äärellä, jolloin käytin tuonkin ajan täysin hyödyksi; nyt pitäisi olla vähän paremmin perillä, mitä Émile Durkheim, Karl Marx ja Max Weber onnistuivat saamaan selville yhteiskunnasta pohdinnoillaan.

Syvällisten aivosolujen rasittamisen jälkeen olikin jo aika johonkin hieman pinnallisempaan, mutta en kyllä olettanut ihan niin pinnallista... kenkäputiikissa kiertelyrauhan stoppasi täysin huomiota herättävä tytön ääni, joka huuteli sen poikaystävää paikalle kuin ois jotain maailmaa mullistavaa tapahtunu. Sit kun se äijä ehti paikalle, kyseinen tyttö alko hehkuttaa kiljuen ja lässyttäen, miten kokeilemansa kengät istuivat täydellisesti: "Siis aaapua! Ei oikeesti! Vitsi! Mulla menee oikeesti kohta taju! Ei oo todellista! Nää on ihanimmat kengät ikinä! Siis apua, mä kuolen oikeesti kohta!" Ja sit se koitti rauhottua siinä hyperventiloidessaan. Varmaan miunkin ois pitäny kokeilla niitä kenkiä, niin oisin ehkä tajunnukin.