IRC-Galleria

Galleriabloggailu on osaltani vähän hiljentynyt, mutta syynä tähän ei ole suinkaan hiljaiselo tai viitselijäisyys. Saatiin jo viime vuoden puolella uuden ystäväni Lotan kanssa kuningasidea kokeilla yhteisbloggausta. Sivut on vielä todellakin vaiheessa, mutta jutunjuurta ollaan jo aloteltu. Jos uteliaisuus vie voiton, kannattaa siis varmaan kurkata http://jelouzblog.blogspot.com/ .

Ehkä paras mahdollinen vuoden alotus, vaikka nyt vähän nyyhkyttääkin. Katso tänne, hengitä syvään, hymyillään ja ajatellaan positiivisemmin!

Lähin siskokullan kanssa muutamaks päivää Helsinkiin kattomaan, onko ne kauppojen alelaput yhtä punasia täälläkin, ja tapaamaan edelleenkin yhtä räväkkää puolisukulaistätiämme. En tosin odottanu tällasta lumimäärää. :o

Ollaan vietetty mukavaa kotijoulua; manteleita puurosta kalasteltu, lahjaks saatuja lautapelejä pelailtu, kirkossa sydämiämme availtu, laatikoita ja konvehteja maiskuteltu, Pekka Töpöhäntää toljotettu...mutta yhtään joulutorttua en oo syöny!

No nyt tuntuu jo vähän paremmalle. Vaikka pankkitili huutaa itku kurkussa apua. Mutta onhan ne sentään semmoset uuden vuoden pippalot, ettei väliinkään voi jättää! :,D No ei se nyt ihan sitä oo. Vaan sitä, kuinka tosissani oon!

Oon ihmetelly jo useemman päivän, miks miulla on melkein koko ajan päänsärky. Luulin, et se vois johtuu siitä, etten oo litkiny teetä ja kahvii samassa määrin, mitä yleensä, mutta poistin luuloni väärinä kitattuani useamman kupposen teetä. Toisaalta ihan hyvä, todistaa, etten oo (ainakaan vielä) pahemmanluokan kofeiiniaddikti, mutta toisaalta jomotus senkun jatkuu. Ei se onneks joulushoppailuilta tai -siivouksilta estäny oo, ei niin lamauttava olotila sentäs. Alan kuitenkin pikkuhiljaa tuntemaan itteeni sen verran, että kaiken maailman häsläys ja tohina alkaa usein just sillon, kun mentaalisella tasolla on jotain mullinmallin. Imurin pärinän ja kauppakiirusten sekaan ne ikävyydet katoaa--ainakin siks hetkeks siis. Ei niitä kuule tai näe taas ennen kun pysähtyy (ja päätä alkaa särkee). Kyl ne olotilat ja tunteet jossain päin kehoa sitten itsestään muistuttelee. Konkreettisimpina tietysti toi pää tai hiukset ja typerä iho, joka palaa hirmu helpost kyynelistä. Karuinta on kuitenkin se, miten miusta on tehty niin tunnerikas, että yksinkertasesti nää tunteet vaan tuntuu.

Tänä vuonna ne on ihan saletisti värikkäämpiä, öglömpiä ja rumempia kuin viimevuotiset taideteokset. Mutta sen sitä saa, kun pursotinputeli räjähtää auki myös väärästä päästä, mansikanmakuista tomusokeri-vesi litkua löytyy joka puolelta keittiötä ja siniset ja vihreet tuubivärit on kuin hammastahnoja. Tosin äiti vaan tuli keittiöön ja katto: "ooooi kun ihania!". Siis nou paha.

Ihan vilposaa tuolla lenkkeillä! Ja totesin, etten talvessa tykkää vieläkään just siitä hirmusesta kerroksesta vaatteita. Mut punaset posket ja huuruset hiukset, jee!

bed TIME? 4SURE race you to the bedroom
Oi miten sulosia nää on! Demi ja Ashton lähettelemässä toisilleen webbikameran kautta viestejä "unten maille" menosta. Voi kunpa vaan vois tuolleen rynnistää makuuhuoneeseen, yhtä täynnä intoo ku Ashton. Tai näyttäytyy samassa kuvassa söpöilemässä tolleen. Rakastuneitten hömppää? :)

Olin jo maailmanlopun partaalla, kun luulin, että missaisin tän. Mutta suunnitelmat voi aina muuttua. Jopa niin paljon, ettei iskän tarvii hakee kotiin. Oli ihan mukavaa olla näillä tonteilla välillä taas.