IRC-Galleria

Kuuntelen nettiradioita ympäri maailmaa ja odotan uutta galtsua, etenkin blogimuutokset on tervetulleita ! Tää on aika tylsä.

Vähän myöhässä tulee, mutta toipumiseen on mennyt aikaa (kuvien lataamiseen!): meillä oli viime torstaina fuksiaiset. Saatiin hihhuloida junteissa asusteissa ja tehdä höperöjä juttuja ympäri kaupunkia. Miks ei aina vois bilettää löllöhousuissa jaffaa juoden?! :,D

Uuden sängyn koeajo tehty. :,D

Joku ihan kiva tyyppi oli eilen oven takana. :OOO

Ihan hirveen mielettömän älyttömän aikanen aamu! :D Nyt españolaaaaaaaaaa pälättämään yliopistolle ja savannille kulttuuriantropologian hellehattulöytöretkeilijöitä kuuntelemaan! Tämä on sitä sosiologian opiskelua, nih ?

Minkä ihmeen takia se on suomeksi 'opiskella' ? Sitä on kuitenkin tullut siis tehtyä.

Eestin kieli taitaa onneksi olla yhtä vaikeeks väännetty kuin suomi, niilläkin sanasta 'õppima' ei voi hirveesti vetää ulkomaalanen johtopäätelmiä, mitä se tarkottaa.

Oon niin innoissani, että hypin ympäri kämppää ja laulan Barbie ja kerjäläistytön Me oomme kuin siskokset- biisiä, vaikka sillä ei oo mitään järkevää yhteyttä tähän täpinöimiseen.

Mikä yllätys, kun tänään puolilta päivin heräsin ja pahaa aavistamattomana tallustin keittiöön. Pakastin oli pistäny bileet yön pikkutunteina pystyyn ja sulattanu lumensa siihen lattialle sitten! Ainakin virkistyi ihan kivasti, kun niitä jäähileitä heti ensi töikseen keräili ja puunaili paikat puhtaiksi. Siitä se siivousinnostus sitten lähti.

Oon kadottanut (toivottavsti vain väliaikaisesti) elämäni organisointikyvyn. Huh, tätä se kai on, to live on your own !

Se, että tuntee lähes täysin vastakkaisia tunteita ja pyörittelee päässään eri ääripäissä olevia asioita, jos mikä saa olon hieman sekavaksi. Iloiseksi ja surulliseksi, onnelliseksi ja toivottomaksi, innostuneeksi ja turhautuneeksi...kaikkea ja lähes yhtä aikaa!

Elämänmuutokset ovat juuri sitä, mitä sen nimikin sanoo; muutoksia. Konkreettisimmin se varmasti näkyy meijän kämpän tämän hetkisessä "sisustustyylissä", joka huokuu erityisesti olohuoneessa niin avaruutta kuin kaikuu tyhjyyttäkin, fyysisesti siinä, että heti toisen päivän aamuna suuntasin jo kohti terveyspalvelujen asiakaspalvelutiskiä, tai siinä, että kengänpohjat kuluvat nykyään vasten uuden paikkakunnan asvalttia. Psyykkisesti ja emotionaalisesti koko hulabaloo onkin isompi juttu, mutta loppujen lopuksi hyvinkin samanlainen kuin osasin olettaa. Itkuja ja nauruja!