IRC-Galleria

- Nilkat mustelmilla (ei, en tehny stuntteja tai harrastanut extremelajeja)
- rusketus (epätasainen + oudot rajat)
- Nyt tiedän tasan tarkkaan, mitä on, kun ihmiset supisee ympärillä! "Siinä se nyt menee...", "Niin nämä on näitä...", "Paljonkos meillä oli sitä aikaa...", Ne varmaan kuvittelee, ettei miulla oo kuuloastia työskennellessä... monien mielestä on myös tosi kiintoisaa seurata, jos pysähdyn hetkekskään tauolle hörppäämään vettä tai muuta. Siis kyllä, minäkin syön ja juon kuten kaikki muutkin ihmiset!
- Opin perusteellisesti, miten Olavinkadun liikennevalot toimii. Ja myös millaista on, kun liikenteessä pelaa viidakonsäännöt; "kuka ehtii ensin" (liikennevalot oli pariinkin otteeseen pois päältä)
- En varmaan tuu potkimaan vapaaehtoisesti potkulautaa ehkä enää noin..mitähän nyt sanois...ikinä?

Ai oliks siinä jotain positiivista? No jäätelö. :,D

'Käydä kahvilla' oli tämän päivän tapauksessa 'käydä tiikerin päiväunilla' tai 'käydä minttupirtelöllä'.

Joka päivä tullut töitten jälkeen makoiltuu auringossa ja syötyy eteläeurooppalaiseen kellonaikaan päivällistä, grilliruokaa useamman aterian edestä, kun kaikki kalorit on tullu töissä tuhlattua ja lounas jäänyt välistä. Aurinko on ollut todellakin miun rakkaus, eikä sadettakaan oo kuulunu, vaikka monta kertaa on meinannu pilviä kerääntyä.

Eihän se toki ihan suunnitelmissa alunperin ollut...mutta jotenkin päädyttiin tyhjentämään pulloja meijän grillikatokseen loppu yöks.

Belgialaisten sohvasurffareiden kanssa herkuteltiin lörtsyillä Torpalla, nautiskeltiin parit Valossa, kurvailtiin boom boom -ajelulla, kävästiin leirintäalueen biitsillä ja lopulta päädyttiinkin meille hengailee kesäiltaa.

Aamulla ihmettelin, miten muka selviäisin työpäivästä, mutta hellekuolemaa lukuunottamatta, onnistu ihan mainiosti.

"Mistään kotosin" oli kyllä jostain kotosin, sillä nauroin, tunsin sympatiaa ja omatunnonpistoja, sain oivalluksia ja uusia näkökulmia sekä opin uutta että nautin sen parissa. Millonhan oon viimeks ihan oikeen kirjan, OIKEEN romaanin ahmassu? On nimittäin vähän aikaa...

- hauki (vaikka pikkusisko pisti tavotteeksi sinivalaan :,D)
- Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin (ihan varmana uusi lempikirjani!)
- ei YHTÄÄN itikanpuremaa (teijän ois pitäny nähä se suojautumisasu, jolla tässä missiossa onnistuin)
- Jack Johnson, Collie Buddz ja Metro Station (hyvässä suhteessa ja sovussa) repeat n. 100x
- no drama

Oikeestaan, mitä muutakaan olisi voinut odottaa kuin sadetta? Tämä suunnitelma tähtää myös siis siihen, että se on toivon mukaan sit kans ainoa draaman aihe miun juhannuksessa.

Mie tein sen! Ainakin yliopistoon olisi siis ovet auki.

"Okei joo, tulkaa vaan kaikki tänne! Ai niin, mut unohtiks joku sanoo, että oot ehkä noin about vuoden liian myöhässä tai jotain?"
Vähän hassuu. Sillon, kun tapahtuu jotain, niin sillon tapahtuu kaikkee, mutta sillon kun taas ei tapahdu mitään, ei kyllä varmana kans tapahu. Tällä hetkellä lähinnä ensimmäinen.

Valokuva-albumien selailu on semmoinen paljastusten aarrearkku että. Salaisimmat menneisyyden haamut ja paljaimmat paljastukset; yleensä ne on ikuistettu filmille.

Tässä ei tosin ole mitään kummituksia tai paljasta pintaa, mutta jotain, jota en edes muistanut: oonhan mie skeittannu ennenkin! Väitin, että oisin ihan ekaa kertaa eläessäni laudan päälle hypännyt, mutta mutta, mitä kertookaan tämä kuva?! Pikkuskeittari-Jenni 8-v.! Oiskohan miusta tullu joku pro, jos oisin vähän harjotellu? :D