Kaupunki, joka tuoksuu ihanan tutulle: ruoka, herkut, ilma, hajuvedet, kadut. Kaupunki, jossa osaa jo suunnistaa ilman karttaa: metrolinjastot edelleen aika hyvin muistissa, suuntavaisto joten kuten tallella ja lukuisille pikkukujille piipahtamisen ihanuus kokeiltavana. Kaupunki, jonka ihmiset näyttävät olevan juuri sitä, mitä ovat, ihmiset, joiden poskisuudelmat lämmittävät mieltä, ihmiset, joiden keskellä on hyvä olla. Kaupunki, jossa meluaa ja kuhisee, puhe sorisee ja musiikki tulvii. Kaupunki, jossa silmät saavat yksityiskohtia syödäkseen, jossa joutuu avaamaan suunsa ihmetykseen ja jossa lämpö hellii yötä päivää.
Kaupunki, jossa kymmenen päivää voi viettää parhaimmalla tavalla ikinä mielettömän ihanassa seurassa. Nyt on sitten se ikävä.
