IRC-Galleria

Muumimamma: - Jos amme halkeaa, meille tulee pulmia.
Muumipappa: - Niin..ei enää pitkiä sunnuntaikylpyjä, esimerkiksi.

Haluaisin nähä sellasen videon, jossa herra Muumipiparkakkutalo väsää ja kasaa koko hökötyksen niin, että siitä tulee semmonen, kun siinä kannen täydellisessä mallissa on. Ja sitä videoo ei sit oo saatu leikata tai editoida mitenkään! Väitänpä, että sattuneista sokerisyistä sellaista videoo ei oo eikä tuu.. mutta saatiinpas tehtyy! Ja yhtäkkiä Jenninkin auttava käsi oli tarpeen, joten sain kuin sainkin näppini pistää peliin. ;)

Tapahtuma innoitti kiivaan piparkakkutalon rakennuskehityskeskustelun pääasiassa iskän ja Emmin ja Tuomon kesken. Sulosta, kun ne miehet niin tietää, miten ne kulmat pitää rakentaa ja miten ne saumat tulee liimata. Hienoa, tämän perusteella meillä on siis ensi vuonna täydellisyyttä hipova pepparkakshus. Sitä ennen joudutaan viettää tämä joulu tästä alta pois ja mussuttelee epätäydellisyyttä hipova muumitalo (joka on kuitenkin vähemmän epätäydellinen kuin edellinen versio parin vuoden takaa).

En kestä näitä mielialanvaihteluita.

Loman alotus muutaman tunnin unilla. Teki hei nannaa.

Öö, kummastuttavia asioita on tässä maailmassa monia, mutta tässä niistä yksi: tyttöjen vessakoppi. Vasta jokin aika sitten seinät saatiin takas valkosiks siitä tekstipaljoudesta, mutta jollekin on tullut kyllä taas niin kova avautumisen tarve, että pakko ollu pistää tussi laulaa pytyllä ollessa. Tekstissä itessäänhän ei toki sinäällään mitään vikaa ole (ei edes niitä rivouksia, kirosanoja tai zencafe lyriikoita, joita huomas aina lukevansa uudelleen ja uudelleen), mutta oiskohan kuitenkin näiden galluppien paikka jossain muualla? daah, ootteko kuullu koskaan vaik niinQ demi.fi:stä?!?<33

Muistan, kun Tsunamin jälkeen tuli neloselta, sillon nyyhkin paljon enemmän.

Kannattaa muuten alottaa kattoman ihan siitä levy 1:stä, jos ei haluu kattoo takautuvasti leffaa. Silleen, et kattoo eka lopun ja sit alun. En tiiä, kuka tohelo silleen sattuis tekemään, mutta.... :,D

Kaikesta harmaudesta huolimatta pienimuotoinen joulutunnelma, kyllä, kyllä se jo on. Putiikeissa pörrääminen on kyllä ihanaa, hajuvesiä suitsutella ja kasoittain vaatteita pukukoppiin kannella, mutta ykskään vaatekappale tai puteli ei niin anovasti mukaani halajanut, että oisin joutunut ostamaan sen ihan vaan siksi, ettei sen sydän säry, kun ei matkaani pääse. Silti kidnappasin pari juttua mukaani (tosin siis 'kidnappasin' ihan laillisesti sen viivakoodinlukijan kautta tietenkin :D), mutta tosiaankin vähätteleväpaino sanalla pari.
Oon varmaan äitille se suurin päänvaiva, kun en oo osannu toivoo oikein mitään vielä joululahjaks. En oo oikeestaan koskaan ollu mikään lahjafriikki ellen jotain ihan älyttömästi oo halunnu ja toivonu. Ja nyt ei näytä olevan mitään semmosta. Tänä vuonna taidan oikeesti toivoo sen maailmanrauhan, vaikka d&g:n the one:t toki ois nekin aina tietty ihan jees.
Mitä väärää oon tehny muuten sille virtuôselle, kun se on niin tökerö?

Mi cyaan evah forgetta di bashments fi wined at. Mi so red yeye; deh jugglin by di baddest soundbwoys, dancin wit feel nuh way. Dancehall mek me maaaaaad.

Luin tossa artikkelia reggae/tanssihallin vuodesta 2008, ja törmäsinpä tämmöseen faktaan: "The Jamaica Observer reported in September that lauded dub poet Mutabaruka was shocked by a statistic illustrating just how much Jamaicans party-- there are apparently 41 registered entertainment events each day. "

Se, että kävelee kirjakasa kädessä, saa sinut näyttämään akateemiselta ja viisaalta. Kenellekään ei vain tullut mieleen, miksi et voinut ottaa suurempaa kassia mukaan, jonne ne kirjatkin mahtuis.

Tämä ja miljoona muuta pientä ärsytystä ovat sävyttäneet päivääni tänään.
Nyt sit vaan syvähengitysharjotuksia ja valoisampien itsensä toteuttavien ennusteiden viljelyä, positiivisten representaatioiden luomista ja muiden kognitiivisen psykologian kultaisten neuvojen noudattamista.

Ihan vinkkinä vaan; kannattaa eka lukee loppuun, sillä vasta viimesellä sivulla mainitaan, että 'ja näin sinua rupeaa ahdistamaan'.