IRC-Galleria

Valokuva-albumien selailu on semmoinen paljastusten aarrearkku että. Salaisimmat menneisyyden haamut ja paljaimmat paljastukset; yleensä ne on ikuistettu filmille.

Tässä ei tosin ole mitään kummituksia tai paljasta pintaa, mutta jotain, jota en edes muistanut: oonhan mie skeittannu ennenkin! Väitin, että oisin ihan ekaa kertaa eläessäni laudan päälle hypännyt, mutta mutta, mitä kertookaan tämä kuva?! Pikkuskeittari-Jenni 8-v.! Oiskohan miusta tullu joku pro, jos oisin vähän harjotellu? :D

Kaks päivää ollu niiiiiin luova, niiiiin innovatiivinen ja niiiiin mielikuvituksellinen, ettei mitään järkeä! Jouduin jopa ottamaan kynät kouraan useampaankin otteeseen ja piirtää tuhrustamaan (mihin en ollu henkisesti valmistautunut ollenkaan), analysoimaan kuulemaani ja tuhlaamaan paperia valtaisalle vuodatukselleni (onneks kolmena vuotena Taikkarissa on tullut väsättyä yksi jos toinenkin kirjotus kuulluista musiikkikappaleista) ja keksimään muutaman uuden idean tähän maailmaan. En tiiä, menikö hyvin, mutta ainakin kivaa oli.

En oo koskaan ollu mehässä. Tai viettäny muutenkaan oikein perus-suomalaista saunamökkipartyy, never ever ikinä koskaan.

Joka toinen päivä helteestä nautiskelua ja auringossa kellimistä, joka päivä sadekuurot niskaan ja sukkahousujen kaipuuta. Tai kaks päivää kesäsäätä, loppu kesä koleeta sadetta, eihän? Kahenkymmenen asteen lämpövaihtelut, ei ei, ei näin!

Valintakokeissa käyty, nyt teorioitten ja nimien pakkotoisto stopille! Sulloin paperille parhainpani ja päätin jatkaa vähän yli rivienkin yhessä kohtaa, kun juttu luisti. Sitten luin, että viivoille mahtumaton materiaali jätetään huomiotta...ei kun pyyhkimään!

Jos mie en opiskelupaikkaa saa niin ainakin viisautta tarkastella maailmaa ja sen vuorovaikutusilmiöitä, sosiologisia tapahtumia ja yksilöitä yhteisöissä aivan uudesta näkökulmasta.
Ja mäkkäri saattaa muuten pissii, kun mcdonaldisaatio tekee koko maailmasta ihan tyhmän, kvantifioivan pikaruoka-kakan. :(

...ja muutamia banaanicupcakeja kans ;)

Naamiaisissa on aina se paha puoli, että just, kun on saanu höperön puvun päälle, alkaa epäilyttää, että mitä, jos onkin ainoa, joka on pukeutunu. Onneksi kuitenkin taikkarilaisiin voi aina luottaa!

Muutamilla ponnareilla, ruseteilla ja helmillä sain oloni aika pirtsakaksi japanilaistyttöseksi. Sannilta sain lainata sen pinkkiä chihuahua-laukkua. Onneks olin just värjänny hiuksetkin tuollasiks tummiks ja ne otsahiuksetkin löytyy vielä tuolta alta.

Marin kerrostalon grillillä tirisivät niinkin suomalaiset syömingit kuin herkkusienet, sipulit, ananakset, makkarat ja pihvit, pöydän täyttivät namit, pullot, foliopalat ja paperirullat. Pojat jopa veti miehisesti pihvinsä Fazerin kääreissä, kun ei muita ottimia kädenulottuvilla ollut.

Mukavaa meninkiä, iloista mieltä, kitaransoittoa ja päättömiä puheenaiheita. Ja wow, näittekö eilisen auringonlaskun?!

Suursiivous!

Imurin suutin ja mopin varsi, pyykkipojat ja luutun haju <3

Pitihän se kokea! Savonlinnan hiljainen tiistai-ilta yöelämässä. On sitä täydempiäkin baari-iltoja toki nähty, mutta ei se määrä vaan laatu. ;) Ja sitä laatua olikin viettää ihan hillitön bailutiistai ensin Häppärissä höpötellessä ja sitten Poltteessa pomppiessa. Jalat olikin jo kaivannu sitä tanssilattiaa.

Eka ei oikein meinattu hiphopille ja räpille lämmetä, mutta loppujen lopuks taidettiin vetää genreä mitä hyvänsä ihan täydellä sydämellä. Välillä vaan ihmetytti, miten voi muistaa joittenkin biisien sanat niin hyvin, vaikka niistä ei tykkäis yhtään... Ne muutamat reggaeton saundit oli kyllä miulle kaikista nameinta. Ja se suomiräppiosuus, jossa sai hassutella ainakin jos ei muuta.

Sit jossai vaiheessa iltaa muistin mainita, että "Ai niin, miun pitää muuten olla heti huomisaamuna kampaajalla istumassa sitten!". Tanssijalat ois vielä tanssittanu, mutta onneks päätettiin palailla kotiin rutkasti ennen valomerkkiä. Olisin luultavasti ollu joku zombie varmaan siinä kampaajantuolissa istuessa. Vaikka ei niillä neljällä yöunitunnilla paljoo hehkuteta!