Vain sillon, kun vähiten odottaa, voi yllätyä näin iloisesti. Posti toi mukanaan jotain, joka sai itkemään ja nauramaan, miettimään ja hymyilemään; kirjeen, jonka jokikinen sana ja lause, kynän jälki ja välimerkki oli jotain niin aitoa. Sai miut hymyilemään!
Onneksi muuten riittää vielä näitä lämpimiä päiviä, jolloin voi makoilla auringossa ja nauttia olosta. Nauttimiset jäi kuitenkin vähän vähemmälle, kun loikoiluhetkeni keskeytti ampiaisenpistos. Hitto, mistä mie oisin voinu tietää, että jos vaan sulkee silmät, ne tulee ja pistää sinuu silmäluomeen?! Äiti sit soittaa lääkäriin ohjeita kysellen. Luulivat varmaan, että oon joku pikkulapsi ennen kun kyselivät sosiaaliturvatunnuksen.
Mutta vaara ohi, ei onneks loppujen lopuks mitään kummasta tapahtunu ja silmät päässä edelleen.