IRC-Galleria

No nih, nyt alko jännitysnäytelmä sitten. Luulin, et yks kadonnu sosiologiankirja ois huolta ihan tarpeeks, mutta eihän nyt niin vähällä stressaamisella voi päästä!

...mut miulla ei oo pulkkaa täällä! Oli pakko tulla tänne vielä muutamia kuvia laittaa tältä illalta. Kävin lenkillä tuolla oikeesti ihanassa lumisateessa, vaikka vähän kyllä kastukin samalla. Metsikössä ja joen rannalla ihastelin, miten satumaiselta kaikki näyttikään ympärillä. Halusin voida antaa miun silmät hetkeks jollekin sellaselle, joka ei tätä oo täällä näkemässä.

Nalle Puhin tilipom-lauluja voi tosiaan tässä säässä lauleskella. Koitan koko ajan keksiä jotain ajan lennätys tekemistä, mut miks minuu väsyttää vaan niin hirveesti ?

Toivoin, että yhtenä viikonloppuna voisi syödä ainakin seuraavan kahden viikon edestä! :/ :D

Paperimäärästä päätellen tuntu, että olin tyyliin kirjottanu tenttikirjat uudelleen. Niitä löyty siis ihan ympäriinsä, mutta tärkeetä asiaa täynnä, eipä silti. Sit vähän vähensin tekstiä, koitin karsia ja jätin tosi raakoja muistivihjeitä vaan jäljelle. Tää söpö kirjanen on kyllä pakko nyt säilyttää!

Tuhdimman paketin, tämän sosiaalipsykan kanssa otettiin sitten vähän järeämmät keinot käyttöön: kuvamuisti! Ainut vaan, että en varmaan voi enää koskaan häpeillä pokkana näitten muistisääntöjen jälkeen! :DD

Nyt sit let's forget kaikki ylimielen rajojen menevät ajatukset ja keskitytään vähän läheisempiin juttuihin kuten viikonloppuun. ;)

On aika tuhtii tavaraa tuo sosiaalipsykologian opus.

Miusta on tullu pien leffahullu viime aikoina. Vaikka elokuvajutuista tykkäänkin, katon yleensä tosi vähän niitä ja niistä katsotuistakin löytyy hävettävän vähän sellasia, jotka pitäis olla katsottu. Klassikkohylly, you know.

Viimesimmät pätkät kuitenkin oli:
Vicky Christina Barcelona: ihanan aitoa näyttelemistä, aitoja kasvoja ja aitoa tunnelmaa. Tapahtumat mutkitteli mielenkiintosesti ja tässä oikeesti ootti, mitä seuraavaks tapahtuu. Ja se mies oli vaan tosi ällö!
Miehet, jotka vihaavat naisia: jos oisin tienny mitä tää pitää sisällään, en ois ehkä miun herkällä mielellä uskaltanu lähtee ees yrittää. Mielettömän hyvä kuvauksellinen toteutus, aiheena toki raaka, mutta kuvina mieletön. Juonikin oli tarpeeks monimutkanen, jotta se jakso todellakin pitää kiinnostuksen yllä. Oiskohan tää vaan pitäny lukee eka ennen kun katto?
Marley&me: oli tylsä kuin mikä. Ihan kiva söpöily leffa, just sellanen, jonka voi kuitenkin jättää kesken, jos tulee jotain vähänkään mielenkiintosempaa tekemistä. Todella ennalta-arvattava ja lässy, komediaa ei ollu huumori vaan just se, kuinka kevyt koko elokuva oli. No se hyvä pointti kuitenkin oli, että koira sai nimensä aika himskatin hyvän artistin mukaan. :D
500 days of summer: tykkäsin kovasti. Elokuville epätyypillinen rakkaustarina, joka oli kerrottu ihan mielettömän kätevällä aikahyppelyllä, pienillä näppärillä oivalluksilla ja sulosilla näyttelijöillä.

...ja sit Inka jo soittaa, on ihan inspiraation vallassa ja saa miutkin innostumaan!

Eilen oli jo kipeeks-tulo-olo, jonka takia skippasin Halloween-huvitukset, nukuin parin tunnin päikkärit ja ryystin kahvia. Se autto sen verran kummasti, että Lotan kanssa päädyttiin viiniä siemailemaan, tekemään omia soittolistoja ja pälättämään ihan omiamme, jonka jälkeen suunnattiin Coikkiksen reggae-iltaan. Tällä kertaa musiikki oli täydellistä, dj:t osas hommansa ja tanssittiin me&oono:t ja jamrockit iha hulinoissa! Kämpille tulessa koitin olla herättämättä uutta kämppistä ja sen seuralaista, jotka vielä toistaseks asustaa olohuoneen nurkassa.

Paulalle kiitos leffaelämyksestä ja nauruista. Juoni oli toki mikä oli, mutta hyviä kohtauksia sen verran monta, että voi jopa hyväksi elokuvaksi kutsua.
Ben's Dad: I love you. You're the best thing that ever happened to me.
Ben Stone: I'm the best thing that's ever happened to you?
Ben's Dad: Yes.
Ben Stone: Now I'm starting to feel a little sorry for YOU...

Ben Stone: You know, the best thing for a hangover is weed. Do you smoke weed?
Alison Scott: Not really.
Ben Stone: You don't?
Alison Scott: No.
Ben Stone: At all?
Alison Scott: Uh-uh.
Ben Stone: Like... in the morning?
Alison Scott: No... I just... don't.
Ben Stone: It is, like, the best medicine. 'Cause it fixes everything. Jonah broke his elbow once. We just... got high and... it still clicks but, I mean, he's ok.

Mummolassa tuli rentoiltuu muutama päivä. Se on kyllä yhtä kaavantoistoa, kun siellä käy, mutta ihan mukavaa toisinaa. Keskustelunaiheet on aina kyllä samoja, lähes samassa järjestyksessä vielä, ja kaikki rutiinit pitkin päivää kassien kantamisesta vinttihuoneisiin, pensaiden hakemiseen, hautausmaalla ja Makasiinissa käyntiin. Toisaalta kaiken sen näkeminen masentaa, mutta toisaalta herättää ja pistää miettimään.

Sosiaalipsykologian kirja, joka on ihan tuhottoman täynnä käsitteitä ja termejä (!), on ollu kovassa käytössä viime päivinä, mutta kyseisen opuksen lisäksi jamaikalaisia juttuja tullu ahmittua: Kari Kosmoksen "Natty Bongo Congo" ja Jason Toynbeen "Bob Marley" lepuuttaa ajatuksia, kun teorianpaljous ahistaa. Pöydällä oottais Ray Charleskin ja muutama populaarikulttuuria käsittelevä sosiologinen teos. Tykkään kirjastosta!


Kokkasin äsken muuten patatas bravaa salsakastikkeella, joka oli keskivahvanakin vähän liian tulista miulle. Oliiviöljynkin kanssa aika hyvin toimeen tulin, vaikka ei siitä semmosta herkkuu tullu, mitä se aitonaoikeena oli. :< mälsää.