Pelottaa, en tiedä mitä tehdä, sanon tään nyt täydestä sydämestä. En tiennyt tuntevani näin, sait pääni pyörälle niin yllättäin. En tahdo sitä kokea, sitä tuskaa, ei se mitään opeta. Olenko oikeasti näin sokea?
Mietin sun hymyys, sun silmiäs, muistan sun katsees, ohi kuljit ja vilkaisit viel taakses. Must tuntuu etten koskaan saa mitä haluisin, en sun rakkauttas tuu saamaan vaikka lupaisitki niin. Jo me tää kerran tyrittiin. En tajuu itekää, ymmärrä en enää yhtää mitää. En kehtaa tätä sulle ees myöntää, ajatus susta ja musta täytyy pois työntää. Musta tuntuu niin vitun haikeelt, miks tää on aina näin vaikeet?
En pysty unohtamaan, vaikka kuinka haluisin. Jos nyt eteeni tulisit niin lujasti halaisin.