Tämä on kuoleman sirkus, ja sinä olet trapetsitaiteilija. Täällä ei ole eläviä, vain kuolleita, jotka luulevat elävänsä. Sinä olet uusi, yrität näyttää kaikille, sinähän osaat kaikki temput jo vanhastaan. Tosin siitä ei ole apua. Kuoleman sirkuksessa kaikki aloittavat alusta, tyhjästä luovat tyhjän päälle tyhjää.
Trapetsinaru on melkein hiertynyt katki. Turvaverkko on kulunut puhki ja maa on täynnä kuivunutta verta. Samojen kuolleidenelävien ihmisten verta, kuin mitä sinun vanhassa, tuhanteen ja kolmeen kertaan paikatussa ja korjatussa puvussasi. Esitys jatkuu ikuisesti. Kun sinä tiput, älyät kuolleesi, on aina joku valmis vastaan ottamaan paikkasi. Katsomossa istuu vain pikkutyttö tikkari suussaan. Hän ei saa koskaan syötyä tikkaria loppuun, sillä häntä ei enää ole.
Katsahdat maahan. Hokutteleva näky, eikö totta? Sinun tarvitsee vain nojautua hiukan sivulle. Ja miksi viivytellä, kun sen joutuu tekemään kumminkin. Nojaat sivuun, kuin siinä olisi seinä. Tiput kohti maata, vauhti lisääntyy, ja lopulta makaatkin jo maassa. Lisää työtä ympärivuorokauden töissä oleville ompelijoille, jotka ovat jo tämänkin puvun tuhanteen ja kolmeen kertaan korjanneet. Tämä olisi vain tuhannes ja neljäs kerta loputtomiin jatkuvassa sarjassa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Japaniin, vol 3. 19.09.
- Japan, again! 20.09.
- Japan here I come! 22.01.
- Syntymäpäivä 21.10.
- Tracon 2012 29.08.
- Kuka minä olen? 27.08.
- Villarastat 25.08.
- RIP 15.08.
- Why should it be so bad to be bad, 10.08.
- o/ 19.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (2)
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (3)
- ▶ 2012 (9)
- ▶ 2011 (2)
- ▶ 2010 (2)
-
▼
2009 (13)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (6)
- ▶ elokuu 2009 (1)
- ▶ toukokuu 2009 (1)
- ▶ maaliskuu 2009 (1)
- ▶ helmikuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (2)
- ▶ 2008 (3)