En tiedä onko tuossa mitään perää, mutta tuntuu kun onnellisuudestaan osaa olla hiljaa silloin se kestää pidempään. Se ei anna toisille mahdollisuutta ainakaan pilata omaa onneasi. Ja ehkä se tuntuu himpun verran paremmaltakin, kun omasta onnestaan osaa olla hiljaa. Sen saa sulkea syvälle sisimpäänsä ja iloita siitä yksikseen. Mä ainakin oon sellainen omasta mielestäni, etten paljon huutele kylillä. Kyllä sen sit huomaa, kun hyvin menee, ei siitä tarvii huudella. Mutta kun on taas paha olla, niin silloin en ainakaan ole hiljaa. Silloin pitää huutaa se pois, koska se juuttuu syvemmälle. Ja miksi ihmeessä se paha olo pitäisikään pitää sisällään, miksi taas pitäisi huutaa kun on onnellinen. Ei tällasiin asioihin pitäis olla mitään sääntöä, eikä kai olekaan. Kukin tehköön miten parhaaksi itselleen näkee.
Mutta sen verran jos omaa salaisuuksien arkkuani raotan, niin voin sanoa et tällä hetkellä menee paremmin kuin alkuvuodesta :)! Elämä on taas elämisen arvoista todellakin. Pystyy nauttimaan jokaisesta luonnon tuomasta kauniista hetkestä. Tänäänkin kaupungilla kävellessäni huomasin vesilätäkön, joka oli sydämen muotoinen..LÄHES, mutta silti se piristi päivääni. Ei tuollasiin jaksaisi tuhlata energiaansa, jos olisi mieli maassa. Ei niitä edes huomaisi. Kun ihmisellä on tarpeeksi paha olla, ei se huomaa mitään. Sitä silloin sokaistuu kaikelle, ei näe muuta kuin oman pahanolonsa. Itse olen sen kokenut niin voin sanoa sen kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja ehkä se on hullun kuuloista kuulla tuollaista, et joku vesilätäkkö voi piristää päivää, mut niin se menee. Mun mielestä hullumpaa olis väittää vastaan, tai sanoa jotain hulluksi tuon takia. Koska ihminen joka ei ole kokenut samoja tuntemuksia, ei voi toista ihmistä tuomita sen takia. Sama pätee ihan suuremmissakin asioissa, ei pelkästään tässä esimerkissä.
Mutta ihmeellistä se on mitä kaikkee nyt tällä hetkellä osaa paremmin arvostaa kuin ennen. Tuntuu et elämä olis eri tavalla avautunut eteeni. Tuntuu et sellanen tietynlainen pinnallisuuskupla olis puhjennut. Enää ei kaikkee haaveile samalla tavalla. On osannu antaa vähän periksi tietyille haaveille, mahdottomuuksille. Keskittyy vain kaikkeen mahdolliseen ja tällä hetkellä realistiseen. Unohtaa menneet, tai jättää ne ainakin vähemmälle huomiolle ja keskittyy tulevaan ja nykyhetkeen. Sillä tavoin mä ainakin löydän tasapainoni. Päivä kerrallaan eteenpäin. Kaikki kolhut tuntuu tällä hetkellä suurilta rikkauksilta ja suuremmilta investoinneilta tulevaan.