IRC-Galleria

...tee itsellesi, vaikka tällainen:

10 teesiä elämään

1. Älä koskaan anna periksi.
Vain luovuttajat antavat periksi, eivätkä he koskaan saavuta elämässään mitään. Vain voittajat muistetaan!

2. Ole nöyrä.
Tiety ylimielisyys on hyvästä, mutta tiedosta milloin olla nöyrä, milloin ylimielinen. Oikeanlainen ylimielisyys on itsevarmuutta, vääränlainen epävarmuutta.

3. Yritä parhaasi kaikessa, mitä ikinä teetkin.
Olet jo tähän päivään mennessä osoittanut osaavasi jotain.

4. Vaikeudet kuuluvat elämään.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Jokainen hetki vahvistaa sinua tulevaan. Elämä ei ole kuolemaa vakavampaa.

5. Usko itseesi.
Älä välitä muiden kommenteista, vain sinä itse tiedät mihin pystyt. Älä vaivu epätoivoon.

6. Ota opiksesi muiden mielipiteistä ja opeista.
Mikään tieto maailmassa ei ole turhaa, kaikessa pilee jokin opetus. Kuuntele siis ympäristöäsi ja MIETI!

7. Älä ajattele vain itseäsi, maailmassa on paljon muitakin.
Kun teet hyviä tekoja muille, sinut muistetaan, vaikket välttämättä saisi mitään takaisin.

8. Älä tyydy hyvänolon tunteeseen.
Vaikka asiat tuntuisivat olevan hyvin, älä tuudittaudu tunteeseen, vaan jatka elämää. Nauti yksittäisistä hetkistä, mutta älä pysähdy paikoillesi.

9. Pidä huoli itsestäsi ja läheisistäsi.
Älä KOSKAAN unohda tärkeitä ihmisiä, jotka kuuluvat elämääsi. Yksin et voi elää, etkä pelkästään yhden ihmisen kanssa.

10. Elä täysillä joka hetki.
Ihmisen elämä on lyhyt. Nauti jokaisesta hetkestä, jonka koet.




Ja näähän on vain mun omia "teesejä", et en sano et nää toimis jokaisella samalla tavalla. Mutta kun on eksyksissä elämässään, ihminen löytää keinoja joita kautta voi löytää takaisin polulleen. Pahanolon iskiessä suurin virhe on jäädä paikoilleen itsesääliin makaamaan. Se on toki yksi tie, yksi tie elämän tuhlaamiseen. Mutta eikö olisi viisaampaa tuhlata elämä, se yksi ja ainutkertainen elämä, siitä nauttimiseen. Taistella läpi vaikeuksien, nauttia onnistumisista ja hyvänolon tunteesta. Nauttia toisten ihmisten läheisyydestä ja rakkaudesta, sekä antaa sitä myös toisille sitä tarvitseville. Mikä voisi olla parempaa huumetta kuin itse elämä ja sen antamat rikkaudet.

Kun elämällä on tarkoitus, on sitä helppo elää. Jos tarkoitusta ei ole, se täytyy etsiä. Yhden tarkoituksen menettäminen ei tarkoita sitä, että elämä päättyisi. On etsittävä uutta, jos vanhan menettää. Ja sen tarkoituksen eteen on tehtävä kaikkensa, jotta sitä voisi tarpeeksi arvostaa. Ihminen kyllä itse tietää, mikä tämän elämälleen on tärkeintä. Kaikki on lopulta kiinni vain ihmisestä itsestään, ja siitä, kuinka paljon vaivaa haluaa asioiden eteen nähdä. Kunhan vain muistaa tehdä asiat omien elämän arvojen mukaisesti. Silloin ei joudu umpikujaan, eikä eksy polultaan.

Ja mitä tuohon ylimielisyyteen tulee, niin ylimielisyys on edelleen minun mielestä idiotismia! Mutta sana ylimielisyys antaa ihmiselle selkeämmän kuvan vahvasta itsetunnosta. Tuntuu, ettei nykyihminen tiedä edes mikä tarkoitus sanalla itsetunto on. Ylimielisyys on minun mielestäni yksi suurimmista ihmisen heikkouksista. Ylimielisyys on osoitus epäkunnioituksesta toista ihmistä kohtaan, tai ihan koko muuta ihmiskuntaa kohtaan. Siksi se on idiotismia, koska ei kukaan ihminen ole toista ihmista arvokkaampi tai parempi. Ylimielinen ihminen ei uskalla tunnustaa itselleen omaa pohjimmaista persoonaansa, jonka hän kokee omana heikkoutenaan, vaan kääntää tämän päinvastoin "vahvuudekseen". Hyvän itsetunnon omaava ihminen taas tietää mihin pystyy, ilman että yrittää alentaa toisen ihmisen itsetuntoa ylimielisyydellään.

Menee vähän liian filosofiseksi ja epäselväksi, mutta..jospa joku ymmärtäisi sen viestin, mitä yritän sanoa..ja miten ajattelen asiasta. Nooh, pääasia et itse tietää miten ajattelee :)! Ja itse en pysty arvostamaan ylimielistä ihmistä kovinkaan paljoa, koska en voi ymmärtää mikä ihmisen saa ajattelemaan niin "julmasti ja epäoikeudenmukaisesti". Mutta se vain kuuluu tähän maailmaan, eikä pois lähde kulumallakaan.