"...Ja asiaa oli todella vaikea käsitellä. poika ei muuta tehnytkään kun itki ja suri. Aamulla kun heräsi,tuli itku. kun muita ei ollut lähellä,tuli itku. Mistään ei meinannut tulla mitään, koska suru oli murtanut hänet.
Oli yksi ainoa paikka, missä pystyi olla itkemättä.
sielläkin poika vain tuijotti seiniä ja ajatteli kaikenlaista.
kun päivä loppui, ja poika pääsi kotia, alkoi itku...
Lopulta poika nukahti keskiyön jälkeen,...itkuunsa..."