Taas mä juoksen,
mihin mä olinkaan menossa?
Hengitän, mut oonko siltikään elossa?
Ongelmista en pysty pitään
itteeni erossa, enkä voi
olla pitämättä itteeni pelossa,
pelossa siit et voin kaiken menettää.
Mitä jos nää suunnitelmat
ei oikein menekään?
No sit oon kiipelissä,
tajuut sä,
mul on vaa liikaa kii pelissä.
Ei mikään tääl oo itsestään selvää
ja omia tunteita on helppo
itsessään pelkää.
Jos keksittyy vaan paskaan,
vaikeet löytää mitään hyvää,
jotain mist kiinni pitää.