en muistanutkaan kuinka paljon olen joskus
sinusta välittänyt
tykkännyt oikeasti
hetki sitten suljin silmäni,
muistelin aikoja
jolloin kaikki oli vielä edessä
eikä takana
tuhannet kerrat sinua silmäilin
luoksesi hakeuduin
nauroimmen
kiusasit minua
puhuit minulle
kuuntelit minua
olit kaikkea mitä koskaan halusin
aikaa kului
asioita tapahtui
tunteeni kasvoivat suuriksi
joille en usko löytyvän voittajaa
pian et huomannutkaan minua,
et jutellut
et kuunnellut
minne menit?
menit eteenpäin
usein mietin,
tiesitkö koskaan
että minä jäin tänne
jäin odottamaan sinua
että kuuntelisit taas
suutelisit taas
puhuisit taas
olisit maailmassani taas
silti jatkoit eteenpäin.
kerroin sen sinulle jonkin aikaa sitten
et pysähtynyt
minä tyhmä ehkä jopa toivoin niin
nyt olen kaukana
liian kaukana tarkoittaakseni mitään
ja kun luet tätä
tiedät että tämä on sinulle
en häpeä
nämä ovat minun tunteeni
sellaisena kuin ne ovat
ei niille ole nauramista
nolaisit vain itsesi
nauramalla tunteilleni
sinua kohtaan
täällä olen
silti sinä ajatuksissa
sinussa on vain jotain
mitä en anna itseni ikinä unohtaa
olit unelma jo kauan aikaa sitten
palan sain todeksi
vaikken koskaan olisi uskonut niin käyvän
mutta se oli täydellistä
minulle
silloin
taas olen palannut vain haaveilemaan
muistelemaan
ne muistot saavat minut hymyilemään
sinä saat minut hymyilemään
toivon että tämä runo saisi sinut hymyilemään
myös
sinä