IRC-Galleria

Mä avaan silmät menneisyyteen
samassa sekunnissa ne sumenee

ne sumenee kyyneleistä
liian monista muistoista jotka satuttaa

niin monta naarmua sydämessä,
parantuneet jo,
mutta silti siellä, muistoissa

joskus harvoin,
kun avaan virran muistoille

taivaani täyttyy pilvillä
mustilla pilvillä

on siellä aurinkoistakin

mutta joskus on tarve ajatella hetkiä
jotka satavat yllemme

minä en ole täydellinen
en koskaan luvannut kenellekkään niin
mutta se, että teen joskus virheitä
ei tarkoita
että kellään olisi oikeus kohdella
minua niin kuin jotkut tekivät

se, että eivät tunteet aina löydä pariaan
ei tarkoita
että kukaan voisi halveksia minua siitä
että tunsin jotain

se, että olen lopulta löytänyt itseni
ja haluan elää koko elämän olemalla minä
se ei tarkoita
että ketään saa sanoa nimeni tuomiten

se on menneisyys
joskus mietin
juoksenko sitä pakoon
en
miksi juoksisin,
elin siitä jo pois

tulevaisuus johtaa viimeiseen päivään
se pelottaa niin paljon
ei ehkä omani
mutta ihmisten, jotka ovat enemmäin kuin muut

jos mietin omaani,
tahtoisin rakkaimmat lähelleni

mitä minä teen,
täällä
siellä jotain niin tärkeää
en koskaan tiedä
milloin heidän viimeinen katse kohtaa elämän
ja minä en ole siellä,
kertomassa kuinka paljon rakastan
kuinka paljon elämästä olen oppinut heidän avullaan

mutta ei kukaan voi elää elämäänsä
arvuutellen 'jos'
en minä ainakaan.

mutta sillä keinoin saan perspektiiviä omaan menneisyyteeni
kohtaamalla muiden tulevaisuuden
ja omani

miksen eläisi täysillä
minulla on siihen kuitenkin mahdollisuus
vielä.