IRC-Galleria

istun kynttilän valossa,
ei, ei minulla ole mikään hätänä, vaikka niin luulet.

Mielestäni on vain kaunista olla surullinen, yksin.
Kyllä, kyllä minulla välillä on ikävä sinua, vaikket sitä tiedä.

En vain aina voi sitä sanoiksi pukea, tohdi.
Niin, niin se voisi satuttaa liikaa, vaikka toisin väität.

Kerran uskalsin avata sydämen, sieluni myydä.
Vain, vain kerran, vaikka toisin uskot.


____


Elämä, sen vaikeus kantaa arkkua hopeista.
Arkussa muistot tuhannet, kivut ikuiset.
Haudataan pois, hymyillään, otetaan valokuva muistuttamaan elämästä.
Itketään lasikyyneleitä ruusujen päälle, annetaan sormiin tulla haavoja piikeistä, ne haavat parantuvat.
Nautitaan juomasta jumalten, huumaudutaan saadusta turhuudesta.
Se päivä unohtuu hetkessä teiltä,
katsoin liian kauan, vihaan teitä ja teidän armotonta itsekkyyttänne.

____


Kaarna,
se puussani repeilee,
Hän siellä taas kiipeilee.

Jätä rauhaan maa,
anna mun tulla luokses ja koskettaa.

Olen vain tuuli,
joka raivoisasti puhaltaa,
toivoo saavansa sinulta parempaa.

Olen tässä ihmisenä,
näetkö, edessäsi höyhenenä.
Puhalla pois jos olen routaa. Lähellä pidä ja sydämees liimaa, jos olenkin jotain suurempaa.

____


Ne silmät,
katsovat pettyneesti taas.
Anteeksi, petin luottamuksen

Sanat,
huudat niitä ilmaan,
en kerkeä kaikkea hahmottaa
olenko todella tehnyt noin paljon pahaa?

Välinpitämättömyytes
satuttaa,
kaipaisin jotain jota vasten purkaa suruaan
jotain joka asettaa rajojaan

Ihminen on
toisen mahdollisuuden arvoiden
sinä jos kuka tiedät sen

Minä olen
lapsi, en vielä aikuinen
avaa sylisi, jotten yksin jatka matkaa eksyen.

____

elämä . "/