Mä avaan silmät menneisyyteen
samassa sekunnissa ne sumenee
ne sumenee kyyneleistä
liian monista muistoista jotka satuttaa
niin monta naarmua sydämessä,
parantuneet jo,
mutta silti siellä, muistoissa
joskus harvoin,
kun avaan virran muistoille
taivaani täyttyy pilvillä
mustilla pilvillä
on siellä aurinkoistakin
mutta joskus on tarve ajatella hetkiä
jotka satavat yllemme
minä en ole täydellinen
en koskaan luvannut kenellekkään niin
mutta se, että teen joskus virheitä
ei tarkoita
että kellään olisi oikeus kohdella
minua niin kuin jotkut tekivät
se, että eivät tunteet aina löydä pariaan
ei tarkoita
että kukaan voisi halveksia minua siitä
että tunsin jotain
se, että olen lopulta löytänyt itseni
ja haluan elää koko elämän olemalla minä
se ei tarkoita
että ketään saa sanoa nimeni tuomiten
se on menneisyys
joskus mietin
juoksenko sitä pakoon
en
miksi juoksisin,
elin siitä jo pois
tulevaisuus johtaa viimeiseen päivään
se pelottaa niin paljon
ei ehkä omani
mutta ihmisten, jotka ovat enemmäin kuin muut
jos mietin omaani,
tahtoisin rakkaimmat lähelleni
mitä minä teen,
täällä
siellä jotain niin tärkeää
en koskaan tiedä
milloin heidän viimeinen katse kohtaa elämän
ja minä en ole siellä,
kertomassa kuinka paljon rakastan
kuinka paljon elämästä olen oppinut heidän avullaan
mutta ei kukaan voi elää elämäänsä
arvuutellen 'jos'
en minä ainakaan.
mutta sillä keinoin saan perspektiiviä omaan menneisyyteeni
kohtaamalla muiden tulevaisuuden
ja omani
miksen eläisi täysillä
minulla on siihen kuitenkin mahdollisuus
vielä.