IRC-Galleria

Ei voi pieni ihmispeikkolapsi enempää saada sätkyä kuin eilen illalla sain. Jokainen karva mun kehossa harottaa pystyssä vieläkin vaikka eilen näin sen. Pahaa aavistamattani katsahdin lattialle ikäänkuin aavistaen suuren vaaran, rakas haukkumme huomasi sen myös. Siinä se käveli kuin mikäkin kotini omistaja. Suurin hämähäkki mitä suomessa olin nähnyt. (karvat kääntyy ympäri ihollani) Vesihämähäkki on suuri, mutta tämä yksilö oli ehkä jopa suurempi, aa nyt tämän lukeva miettii että miksi pelätä lukkia, tämä ei ollut lukki. Se oli iso mulkkuinen, paksujalkainen ikään kuin vesihämähäkki. MITÄ SE TEKEE MUN KOTONA? Onko täällä sitten niin paha kosteusvaurio?
Tompo mun aneluista huolimatta tappoi sen. Ei niitä saa tappaa, ei edes omassa kodissa. Se tuo huonoa karmaa jota Tompo sanoi itsellään olevan sitten tämän asian tiimoilta paljonkin. Aamulla heräsin ja muistin sen tietenkin heti ja välittömästi.
Varpaillaan kotona kulkeminen ei ole mielestäni ihan tervettä. Jokaien askeleen eteen on pakko katsoa ettei vaan ole uutta alivuokralaista missään. Mutta pistää miettimään miksi jokin niin "pieni" voi olla siihen verratuna isolle ihmismielelle niin raskasta. Tällä hetkellä tuntuu että kotini valtias on paitsi tompo niin myös se "vainaa oleva alivuokralainen" tai ainakin sen haamu jää kummittelemaan. Ei se ollut tehnyt mitään pahaa, vaan pelkäsi kuollakseen ehkä että oli joutunut outoon paikkaan. Se nimittäin oli kulkeutunut varmasti vielä vanhassa häkkikellarissani olleiden tavaroiden joukossa tänne. Ei silläkään helppoa ollut, toivottavasti se ei ehtinyt "alkaa pesää rakentaan" ja vielä munimaan... Kylmät väreet riipii selkäpiitäni jatkuvasti. Mutta ehkä unohdan tämän viikon kuluttua ja voin jatkaa elämääni.

ebluksa


päivänleffa: ARAGNOFOBIA