IRC-Galleria

kerranki ko mä oikeesti jaksan yrittää sit tullaa ja romutetaan kaikki. otetaan kaikki pois ja kaikest pitää luopuu. mikää ei o niiko enne. koitin jotaa rakentaa. vähä niiko hiekkalinnaa. sade vei sen mennessää. se ei tuo sitä takasi. jos löydän hiekkaa emmä siit samallaist linnaa saa enää kasattuu. mä sain rakennettuu itteni. se vei kauan. en ollu viel valmis. ja sit huomasin olevani taas lähellä lähtö pistettä. monet on kokenu enemmän ko mä. mä en o kokenu kovaa ja rankkaa. mä oon liia pehmee tähä maailmaa. mä en tu pärjää. eikö siis ois parempi olla ilman. ois kirkkaampaa. ei tyhjempää. ei rankempaa. siihen tottuu. jos kaikkeen tottuu miks mä en tee nii. mä en kuulu tänne. se tuli selväks. kiitos muistutuksest. kyl mä sen jo tiesin uskoin vaa sulautuvani joukkoo. nii ei käynykkää. pilasin kaiken. vein mahdollisuuden. enää ei o mitää jäljel. ei yhtää mahollisuut. ei yhtää toivoo. ei mitää. en löydä mun tietä. mä oon eksyny. ketää ei voi ohjaa mua sinne ko ei ketää tiiä milt must tuntuu. ei sil tiiol o mitää välii. ei mitää merkityst. mitä loistoo jollaa mull. ei mitää. ei tarviikkaa. koha sul o kaikki hyvi se riittää mulle. mul ei tarvi. en tääl tuu kuitekaa kauaa vietettää aikaa.