ei se o nää ihmiset ko veti mut pinna all. se oli mä. itteni hukutin, en kerinny nousee pintaa. ensi sain haavan. se kerkes parantuu, mut sen iho ei oll viel kerinn vahvistuu. siit o liia vähä aikaa. helppo ol siit sit alottaa repii. pieniks paloiks. nii pieniks ette saa koskaa niit oikee kasaa. koskaa e saa niit oikee järjestyy. ain joku jää puuttuu tai menee vääri. sitä en kestä jos tuut viel ja viet osan pois.sit en saa itteeni koskaa valmiiks. haluisin saaha korjattuu itteni. mut se o liika vaikeet. paloi o liikaa ja ne o liika pienii. just ko enite toist tarvis se ei ookkaa siin. ja jos se on ni se tulee ja silppuu sut. voisit oll mu uus aurinko. sä etit mua. mä tiiän sä etit. et lopeta enneko oot löytäny mut. en tiiä mitä haluut tehä mulle. kostaa kaiken, satuttaa mua vai kattoo mite mul menee. sen voin sanoo ett jos voisit nopee ettii mut ni jos voisin olla sit pelkäämätt. tai sit voisit heti sanoo mit meinaat ni voin varautuu tulevaan. sä päästit mut pois. olinko väärä ihmine. enks mä kelvannu. oliks mus jotaa vikaa. mikä yleensäki ol su ongela. sä aiheutit mulle ongelman. se ei koskaa jätä mua. se o poltettu muhu kii. haluisin koittaa saaha sen pois. peittää sen. mut se o mulle liia suuri. mite mä peitä kaike itestäi. se o vosa mua ain. sen kaa pitää elää. mult se ei onnistu. joten sano mitä mä teen. jott mä kestäsin. jaksasin jatkaa matkaa. ei et sä voi.