Ko maa katoo alt ei o enää mitää tuntumaa ympäristöö saatika sit elämää. Maailma kaataa kylmää vettä niskaa. Aika parantaa haavat. Nii sanotaa. Joo nii ja sit sanotaa kans et aika kultaa muistot. Mu muiistot ei o kultasii ei ees hopeisii. Vanhempii asioi unohtuu, mut uusii tulee tilall. Aikaa kuluu ja elämä lyhenee. Sanomiset sanotaa ja se mit pitää tehä tehää. Lopuss mitää ei enää o jälell. Oot yksi. Sul o aikaa ajatell elämäs mieless uuestaa ja uuestaa. Kelaa läpi kaikk se mit ois pitän tehä ja sanoo sillo ko siihe vie ol mahollisuus. Ko o mahollisuus pitää toimii. Mist tietää et toimii oikei. Elämä voi oll tosi ristiriitast. Välil se mik o hyvä sull ei o nii edullist toisell. Välil pitää sattuu et tietää et elää. Siin o raja joka sanoo et millo sattuu liikaa. Nii paljo ettei enää jaksa. Yksi ei jaksa koskaa. Vaik satuttais ja pettäis kaikk ympäril ain o joku joka nostaa sut ylös. Ain joku tulee ja kysyy sult kysymykse joka satuttaa mut joho o pakko vastaa totuue mukasest. Jos valehtelee itelle valehtelee kaikkill muillki. Tuskast sä et pääse koskaa eroo. Kaikk su ympäril katoo lopult. Lopult joku pettää sut ja satuttaa sua enemmä ko koskaa. Kaikk kuolee aikanaa. Ny ei o se aika. Täytyy jaksaa. Se o rankkaa. Ne ketä ei koe josku kipuu elämäs ei voi tull neuvoo sua siin mite sä pärjäät se kanss. Kaikel o aikasa ja paikkasa. Jos sä myöhästyt ovi menee jo kii. Tilanne ohi. Voit unohtaa jo asia sill paluut takas ei o. Joo armoo voi anoo se o jo tuttu juttu. Mut se saaksä sit onki jo toine juttu. Voi joutuu oottaa kaua. Mut pitkä odotukse jälkee piä kii siit mit ikin saatki. Älä päästä irti. Tän tilaisuue saat vaa kerra elämäs.