IRC-Galleria

jott sä pärjäät elämäs tulee sun itseluottamuksen olla kohallaa. ihmiset kävelee sun yli jos et osaa pitää puoliis ja pitää huolt itestäs. ketää ei tuu tekee sit sun puolest. jos sä oot vahva sä pärjäät. jos et, sä tuut olee pohjal. synkäs pimees kuilus. vahvat pärjää. ne o parempii. arvokkaampii. tärkeempii. vai onko. milt tuntuu ko sä oot tottun elää pohjal. se ko sä tiiät et sä et tu koskaa nousee. liika valta sumentaa mielen. sun pitäs edustaa monii, mut omat arvot ja tarpeet alkaa nostaa päätää. sillo sun pitää miettii mitä sä ite oot ja mitä sun pitää olla muille. jos sä löydät ittes erillaisena noist kahest tulee sun miettii. ketä sä oikee huijaat. miks. ett sä saat enemmä valtaa. vai kosk sä et oikeeest o ni hyvä ihmine ko sä annat ymmärtää. oikeest hyvät ihmiset o pohjal kosk muut painaa ne alas jott sais ite äänensä kuuluvii. jott muut sais tietää jotai niist. sen mit ne ei oikeest oo. se o rankkaa ko huomaa ett onn pitäny itteesä jonai mitä ei oikeest oo. se et herää todellisuutee. ja huomaa huijjaavansa itteensä. tunnistaa ittensä tekevänsä jotaa mitä ei ois iki maailmas ois voinu uskoo tekeväsä. se et sä lopult tajuut pitäväs veistä toise kurkul. se et sä heräät siihe vast ko on jo liia myöhäst. mist sä tunnistat ittes. mist sä tiiät et sä oot sä etkä joku muu mitä sä uskot et joku vois haluta sun olevan. miks ylipäätään ihmisen pitää olla joku. eiks oman itten olemine riitä. joo ja ei. sä oot oma ittes. sä oot kaunis. sä oot ainutlaatune. sä haluut olla joku joka sä et oo. sä oot pinnalline. sä oot tunteeton. sä teet ittestäa idiootin. sä oot yksin. ei se et oo sä vaan joku muu. jota ei oikeest oo. sun pitää uskoo ittees. se on tärkeint. siten muut huomaa sun kauneuden. omalaatusuuden tärkeyden. sen kui hianoo on olla ja toteuttaa itteensä just sellasen ko sä oot. site sä jätät ittestäs jäle muihin. sä vaikutat muihi. sut tunnistetaa siit. sä oot osa jotai suurempaa. sä oot se kenet sä näät ko aamul ekaa kertaa katot peilii. oot oma ittes. ja hyvä just sellasena ko oot. kaunis. arvokas. ainutlaatune.

sit luottaa toisii. uskoo niit. kuuntelee ja jakaa asioit. kaikki ei kestä loppuu asti. pilven reunakin loppuu joskus. todellisuus o kova paikka elää. kukat lakastuu siellä minne astun. ei aurinko paista. sade ei kastele vaan tulee tulva joka vie. kaiken. jättää yksin. mut se tulee takasin. tuo simenen ja lähtee. sit minne se menee ei voi tietää. sit mist se tulee ei o se sama paikka. mikään ei o sama. mikään ei o ihan sama. kaikes on jotai mist voi sanoo jotaa. olla jotai mieltä. sen ko tekee on maailmas taas yks lause enemmä mitä ketää ei o viel sanonu. sul on yks elämä. toisen elämää ei voi riistää omaksee. mut omastaa voi pitää huolta. nii tulee tehä. kosk muute taivas täyttyis tähdist. ku oli synkkää ja pimeet sä tulit ja valasit tien. valo oli kirkas. mut ei o enää. valos sammu jo aikaa sitten. en saa sitä takas. ketä voi auttaa. en minä. ei hän. ei kukaan. valoa ei saa takaisin. se tulee jos on tullakseen. sä päätit jättää valon ja tulla tänne. tänne pimeesee ja kylmää. kovaan ja karuun. tääl mä oon ja tänne jään. mee sä viel ko kerkeet. pois. kauas pois. ko viel pääset. kerkeet. tiedät tien. mä en. en muista enää. siit on kaua ko viimeks oisin muistanu mite eletää. kaua o aikaa kulunu. ja kaua tulee viel kulumaa. ei sitä voi pysäyttää. ei estää. kukaa ei siihe pysty. ei tarviikkaa. se o elämää.

oli tyttö jolla oli unelma. tän tytön unelma oli iso ja se vaati paljon. jotta se ois toteutunu ois siihen monen pitäny uskoo. sitä ei useet tehny. tyttö jäi yksin suurine haaveinee, toiveinee ja unelminee. kerran kun tyttö päätti unelmansa jakaa sai hän omakseen vain tyhjyyden ja kylmän, välimpitämättömän ystävän. tää ystävä ei tyttöön uskonu ei tähä luottanu. tyttö oli antanu kaiken. kaikki mitä hänell oli on nyt pois. aina. ikuisesti. ei se tuu takasin. tytön unelma. se oli suuri, mutt se murtui helposti. miten kukaan voi puhuu kellekkään enää totta ko ihmisii kohellaa vaa näi. mist sä voit tietää et ko sä puhut jollekki et se ei seuraavaks tuu ja revi sua sisält auki. jos sun pitää kok aja kattoo et sä pysyt ehjän ni miten sä voit oikeest enää keskittyy siihen mihin sä uskot. mite sä voit toteuttaa ittees ko sul ei o ketää tukeen sua su ympäril. unelmist pitää pitää kii. sun pitää vaalii niit. ne o kauniit. usko se. yksin sä et o vahva. mut miten sä löydät sen kenen kaa sä voit oll. toisen ihmisen voi helpost rikkoo. helpost voi satuttaa. helpost voi saada toisen tuntemaa ittensä unohetuks. hylätyks. yksinäiseks. ko kaikki vaa satuttaa. mitä järkee täs enää on. se et katotaa ketä kestää pisimpää. ei. se et katotaa ketä luovuttaa ekan.

se ko voi tuntee turvaa. et voi sulkee silmät ja avaa ne eikä mikää o muuttunu. se et on mist ottaa tukee. se et voi luottaa. se et kehtaa olla. se et voit olla ittes ilman rajoj. se et saat toteuttaa ja saat kasattuu iteluottamust. se on tärkeet. se on perus kallio. se o pohja. sen päälle tulee paljo. ton pohjan tulee kestää kaikki. sen pitää pysyy. ain. jos ei o iteluottamust sitä aattelee kaikkee. ei koskaa hyvää. epäilee itteens. epäilee muita. epäilee kaikkee. mä epäilen paljo. se ei tunnu hyvält. se tuntuu pettämiselt. nii ittesä ko muitte. jos mä putoon otatsä mut kii. jos mä kaadun autatsä mua nousee pystyy. ko elmä ottaa multa ootko valmis jakaa omastas. ko muhun sattuu autatsä mua kestää sen, jaaksä sen mun kanss vai ootaaks et se menee ohi? ko mä tarviin sua ootsä ain siin mua varte. jos en jaksa tuuksä mua vastaa. sanoks mun puolest sillo ko en ite siihe enää pysty. ei tarvi ymmärtää mut pitää uskoo, kuunnella ja hyväksyä. ko mä en enää nouse odotatsä mua. ko mä en enää jatka palaatko yksin alkuu. pysytsä mun mukana. nyt ko tarviin sua miks et o tääl? jos huutaisin oikeen kovaa kuulisitsä mua. ain tulee tehtyy kaikkee tyhmää. sitä ei saa tekemättömäks. muiden tuntemukset on tärkeitä. kaikil pitää olla kaikki hyvin. mulla ei. ei tarvii. tärkeint vaa auttaa ja kuunnella. ei koskaa voi ymmärtää. kukaa ei voi. sitä haluis mut ei pysty. jos pystyy sanoo ett ymmärtää jotaki älä päästä siit koskaa irti. jos joku sen oikeesti voi teh se on se joka auttaa ja tukee sua ain. kuulee sua ja sun avun huudon. on lähel mut ei kii. luottaa suhun ja sä siihe. se on arvokast. siit ei koskaa pidä luopuu. sen kans pitää jakaa paljon. nii hyvää ko pahaa. se rakentaa sillan. sillan joka ei huoju. ei sorru. ko on vaikeeta voi sitä siltaa kävellä toisee päähän ja tuntea sen kuinka sä oikeesti oot tärkee. se hetki ko sä tän tunnet ei sult tuu koskaa unohtumaa.

kynttilän valo on pehmeä ja lämmittää. saman tekee jotku ihmiset. ne kerää ihmisii ympärille ja antaa ihmisille kaiken eikä vaadi itelleen mitää. tällasii ihmisii on helppo lähestyy ja niil o helppo puhuu. ne pysyy omass suojassaa, tulee ja palaa takas piiloonsa. ja pitää päivän päätteeks kaiken jälleen sisällää. toiset ei pysty tähän. kyse on luottamuksest ja kunnioituksest. ystävyydest ja uskollisuudest. suru, kipu, tuska ja ikävä. ne voi viedä sutt mennessää ilman et huomaatkaa. sielt ei o pois pääsyy. just ko sä aattelet ett nytt kaikk o hyvi ni ei sit kuitekaa oo. mikää ei koskaa o hyvi. kaikki ei tu koskaa järjestyy. se tunne ko tietää ettei pääse pois ei o kiva. se pahenee ko sen huomaa useemmin. aamulla herätessää huomaa ensimmäiseks ajatelleen sitä. illal nukahtaa ahdistuneena ja surullisena, tietoisena siitä ett elämä ei täst tuu helpottuu. puhumine saattaa auttaa. mut jos puhuu ja kertoo ihmisille ain vaa kui huonost sull menee kui paska päivä sull onn kui sä inhoot sun elämää ja miten sä et jaksais jatkaa mitä se toine aattelee. miten se ite jaksaa. ei se varmaa kovi kivalt tunnu vaa kuunnel toise valitust. jos jakaa ja levittää suruu. siirtuu tunne toisell. vaik pienki tunne ni kuitski kannettavaks se tulee. jos kannettavaa kertyy liikaa joutuuks sun ystävät kanss tähän pois pääsemättömää pimeyden kuplaa. ko tuntuu ett on jään tänn yksi pimeesee ja kylmää. se ko luulee ettei kukaa ymmärrä. se ett epäilee itteenss ja muitt. se painaa harteitt. se tuupertaa maaha. liika viha peittää ihmise alleen. se muuttaa. hiljaa. salass. yhten päivänn sä tuut huomaa ett paras ystäväss on täss kuplass. sä koitat auttaa sitä. se ei tuu onnistuu. sä petyt ittees. ja illal huomaat ite olevas täs kuplas. kuplas jost sä et pääse pois. nii pimees et sä et enää nää muit. nii kylmäs ett mitään muuta ko kylmii ankeit tunteit sä et voi enää tuntee. nii hiljases et huutoki kuulostaa siipie havinalt. ja lopult viell nii yksinäisess ett sä et sun parast ystävääs tuu koskaa löytää. ketää sä et nää. ketää se et kuule.ketää sä et tunne. ketää ei sua löydä. ketää ei sua lopult muista. ketää susta ei enää välitä. kaikki hävii. aika kuluu. se aika jona viel huomasit asioit. se aika jona sä viel pystyit itkee ilosta. se aika jolloi sä pystyit sanoo et sä rakastat. kaikki tää menee pois. ei tuu takas. ketään ei sitä tuu löytää. ketää sua ei pelasta. ketää ei sua hae pois. sinne minne sä jouduit. sinne missä sä olet ei kukaa tuu löytää. sitä ei oo.

ain löytyy jotaa mist valittaa. Se o iha turhaa mut silti sit tehää. Jollaki o asiat kuiteki huonommi. Sitä turhautuu kaikkeen. vaik ei ain jaksais voi sen feikkaa. ei se ain mee mut toisinaa voi olla iha hyvä et muut uskois et kaikki o hyv. voi sitä ain vähä rajottaa mut josku pitää antaa menn et taas jaksaa. Ei se kovi kiva oo katseit kerää. Ei ketää tajuu. kun sua sattuu sit tulee ajatelleeks kaikkee erikoist. josku aika pelottaviiki asioi. täl hetkel pelkään itteeni. pimees pieni valo valasee paljon. ketä on mun valo? jos ajattelee et on arvostettu. on lahjakas. on toivoo. on tulevaisuus. on kaunis. on tärkee. on rohkee. on ainutlaatunen. ko näi aattelee ja näi uskoo on olo parempi ja jaksaa taas koittaa. pieni hetki on tärkee. se merkitsee paljonn. se voi murtaa kaiken. se voi nostaa sut syvyyksist. elämä on alussa tyhjä taulu. mun taulu on viel melko tyhjä. pari kuvaa siin jo on mut suurin osa siit on tyhjää. ei siit löydy viel kunno luonnoksiakaa. nii helppo se o pyyhkii tyhjäks. liia helppo. mist tietää mikä o oikee suunta?

jos täs maailmas sais viettää loputtomast aikaa olisko ihmiset toisillee ystävällisempii. ei ois mitää kiirettä ei sen suurempaa stressii. toisaalt jos aikaa ois mont ihmis elämää tulisko niit elämän kokemuksii kerättyy sit enemmä. elämä voi loppuu hetkes. moniko joka ny kuolee on oikeest siihe valmis. elämä o arvokast ja moni antas siit mitä vaa mut silti osa riistää sen itseltää. pitäs sitä kai tollases tilantees aatella kans niit muit ihmisii joit satuttaa samal ko vie ittesä pois. on vanhemmat on ystävät. minkä keskelle ne jätetää ko ite muuttuu kylmäks. oikeestaa se o aika itsekäst, luovuttamist. kyl mä se ymmärrän et jos oikeest on tosi masentunu tai pettyny elämään tääl mut henki riistetää aiva liia usei iha turhaa. monest samal viattomii sattuu ja kuolee sen takii et sä et ittees pystyny hoitaa kuntoo. pitää kyl kans osaa aatella et pimeest on tosi paha nousta. se vaatii paljo mut apuu voi ettii. en sanois et se on helppoo mut sen arvost kuitski. on onnettomuuksii joit ketää ei voi ennustaa. niis kuolee ihmisii joill ois viel koko elämä ees mut eipä o enää. sill ei voi mitää se o elämää mut se silti joka kerta koskettaa. sanotaa et tähti syttyy ain ihmisen muistoll. taivas on täynn tähtii jotka valasee pimeet iltaa. miten sä löydät niitte kaikkie joukost sen oikeen. elämä ja kuolema kulkee käsi kädess. jokasen menetetyn jälkee syntyy uus kaunis elämä. ketää ei voi toist korvaa mut se joku on jollki toisell tosi tärkee. ei saa tull katkeraks. ei pidä omaa elämää menettää saman päivän toisen kaa vaikk ei se helppoo ookkaa. emmä mitää elämäst ja kuolemast tiiä. ei sit voi tietää mit kulman takaa tulee. ei ketää voi tietää. vaik sä kui hyvi suunnittelet ain sä kohtaat jotaa vastoikäymisii. sä oot kaunis muista se. sano muille et ne on kans nii et ne tietää ja uskoo sen. älä satuta ittees, se sattuu. tee hyvää ja jaa onnee. oo sen tuken ketä sua tarvii vaik ei sitä pyydäkää. kuuntele ihmisii se on arvokast, usko se.

on tärkee oll oma ittesä et tulee tunnetuks sellasena ko on. miten muute vois saada kaverei jotka oikeest haluu tuntee sut. jostain ihmisest voi tykätä ja jotaki saa rakastaa. voi tuntee jotaki kohtaa paljo mut ei silti rakasta. voi sanoo et rakastaa mut silti ei tiiä mitä rakkaus on. ei tiiä milt se tuntuu. mite rakkaus voi loppuu kesken? eiks sen pitäis olla ainutlaatusta ja ikuista? kuka o rakkaude arvone. se on jotai mitä ei tarvi ansaita mut miten sä voit osakses sen joltai saada? jotai hianoo se on jos sen puolest voi kuolla. kuolla voi monen asian puolesta mut rakkaus kiduttaa. ko rakkaus satuttaa miten se voi olla ni kaunista? eiks se sit vaa oo kaikkien tavottelema oma tuska. ihmisii sattuu. jos kaikkiin sattuu joskus ni miks ei se voi vaa loppuu? se tosiaa opettaa mut miks toisii enemmä? elämä o epätasa-arvosta. puolesa pitää osata pitää mut ei sitä ketää sulle opeta. ite sun pitää ettii ittes puolustaa ittees menestyä elääkses ja seki ite. tukee sä voit ettii mut ei sitä moni todell tu tarjoo. jos joku tarjoo pitää siit pitää kii. se on tärkeet saada tuntee milt se tuntuu ko jollai o oikeest aikaa kuunnella ja joka ei sano et mä ymmärrän sua vaan oikeesti on läsnä aina ko tarvitaa. monelkaa ei o tällast ihmistä, onneks mä saan olla tosi onnekass.

kun iteksee rauhass saa ajatella asioi aiemmin suurilta tuntuneet ongelmat pienenee jo ihan taskukokosiks. asiat alkaa tuntuu helpommilta ko aattelee monest suunnast. tosi usein käy nii ett haluu jotain mitä oikeesti ei tarvi tai ees sisimmässää haluu. miks pitää olla kateelline asiast jota ei halua? jott sut muistettais täs maas, mikä sun tulee olla? kaverit on tärkeitä mut mitä jos epä onnistuu ja ootkin kohta yksin? sadepäivän ilo ja kuutamon kauneus asioita joita arvostaa ja joiden puolesta voi iloita. voi sanoa jotain ja tuntea muuta. ketä tietää ja osaa lukee sua siten et näkee pintaa syvemmälle? jos ei o ketää tämmöst ihmist miten sä voit olla ja tuntee ittess tärkeeks? jos ei tunne itteään tärkeeks mitä sul on mihin sä voit tarttua? ympärillä on ihmisiä jotka sä tunnet tänään mut huomenna ne onki ihan eri. miten voi luottaa mihinkää ko kaikki muuttuu koko ajan? luottaa täytyy voida ihmisiin mitä täst muuten tulis. ei täst muutenkaa tuu mitää ni ehk ihan pari riittää. pari ihmistä joihin luottaa pari sanaa jotka hyvän olon tuottaa. hyvä olo ja hyvä mieli ne on eri. koskaan mikää ei riitä aina pitää kaiken olla paremmin. koska sitä voi pysähtyy ja rauhas todeta et elämäs on paljon muutaki ympäril ko sä ja sun päämäärät. pitää osata jarruttaa ja sanoo et vauhtii vois hidastaa jott kerkee kattoo maailmaa. ei tää välttis ni kaunis paikka oo mut sen voi kestää. onha täs vaa yks elämä elettävän. se on arvokas ja tärkee. siitä pitää pitää kiinni mut jos sul ei o mitää mihi tarttuu mitä sun pitäis tehä?

on paljon ajatuksia hyviä ja huonoja. kummat painaa enemmän ne hyvät vai ne huonot? mikä on sen arvo et voi olla ilonen? ja mikä sen et kaikki ei o hyvin? monil on kaikki hyvin nyt, mut kellään ei voi olla kaikki hyvin aina. jos jollaa ois ne ei tietäs mitä elämä on ja mite se kohtelee. kaikilla on alamäkii mut pitää vaa jaksaa ja jatkaa. aina sitä ei jaksa yksin mennä ja yksin etsiä. onneks sitä varten on ihmisiä joihin voi luottaa ja jotka pitää pystys kun ite on iha maas. hyvät ihmiset on arvokkaita mut onko toiset eri arvosia? kaikki ihmiset on tärkeitä. toiselle ihmiselle joku muu on tärkee kun mulle. mut silti kaikil on paikka ja kaikist välitetää. miks sit maailmas o nii paljo pahaa mitä tehää? paha on aina pahaa mut jos sitä ei ois miten tietää miten elää? mitä pitää tehä et tuntee olevansa elossa? jos on onnellinen ja jakaa sitä muille se on hienoo. mut jos ei välitä ja sit jos ei kiinnosta mitä sä oot sit? kellekkään ei voi sanoo et tietää milt tuntuu ko ei kukaa koskaa oikeest tiiä. kaikki tuntee nii eri taval. jokane o yksilö. mut jos pitää puhuu tunteista miten sä saat ne sanoiks? et sä voi sanoo milt joku tuntuu. se tulee sisält. tunteit voi näyttää mut ei toine voi tajuu mitä sil tarkotetaa. ainoo valo pimees on se tunne et tietää kuka on. voiko sen oikeesti itse tietää kuka on? miten se määritellään? jos tietäis kuka on eikä tartteis etsii itseensä mitä täällä sillon tekis? olis vaan ja katselis tähden lentoi ja toivois et voi ees kerran olla onnellinen.