IRC-Galleria

Sitruunan vaimea ääntely oli vastassa astuessani muuten tyhjään kotiin. Menin luottopaikalleni makaamaan vatsa kiinni matossa. Neiti S leikki hetken varpaillani ja lopulta tuli selkäni päälle tassuttelemaan. Taittelin vanhasta kuitista lentokoneen ja tähtäsin sillä roskikseen, josta se otti kimmokkeen ja laskeutui muiden roskien viereen. Heittotarkkuuteni oli verrattavissa vauvan kykyyn osua lusikalla suuhun. Jos jokin voi mennä pieleen, se menee varmasti. Ja jos se ei mene, se on jo pielessä. Enni pyöri ajatuksissani tavan takaa ja edestä myös. Positiivisena kaverina pelkäsin tietysti pahinta, joten minua pelotti lukea viikatemiehen (ts. kustin) tuomia painotuotteita. Mies oli luultavasti itse piru keltaisessa sadetakissaan.

Huuhdeltuani ulkokuoreni suihkussa aloin kostuttamaan sisäpuolta halvan valkoviinin kanssa. Puolikkaan pullon jälkeen keräsin yleisöksi Sitruunan, jolle valmistauduin laulamaan siirappista serenadia Ennin muistolle. Toisen säkeistön alussa hain S:n ovea raapimasta ja kysyin kohteliaasti, saisinko avata vielä toisen pullon. Hysteerinen maukuminen oli tulkittavissa kielteiseksi vastaukseksi, joten kaadoin loput viinit huiviin ja otin suunnan kohti kantabaaria.

Vastaanottokomiteaan kuului Rohkeakosken Antti, joka hoippui etuovelle kohmeinen virne naamallaan. Pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia, vaikka silmät seisoivat brittiläisen sotilaan varmuudella. Antti esittäytyi vitsikkäästi Rokan Antiksi pitäen samalla seinää paikallaan. Tämä vähän yli kolmekymppinen täysipäiväinen juoppo tiesi kaiken Suomen sodista, vaikka hänen sotilasarvonsa oli likipitäen sotilaskarkuri.