irvileuka on päässyt oikeutetulle paikalleen puutarhan keskipisteeks ja mulla on pääkallopaikka takapihalla. yarrr. aurinko tarttuu viel nihkeesti alkukesästä kun mä yritän siemailla juissia pillillä suoraan purkista. mun auringonottopaikka on rallireitin suurimman mutkan varrella, ja sen kurvin ulkoreuna sijaitsee siinä määrin pahassa paikassa, et ulosajon seurauksena mutsin hortensiat lentää huitsin nevadaan. rön-rön – äänistä päätellen ensin ajetaan reitin katsastusajo kolmipyöräsellä mutanttikilpikonnatsykellä. g-voimat järisyttää maata kun naapurin vesseli painaa kurvissa kaula pitkänä ja pää kirvesniemimaisesti kenossa. kuolan määrä on suoraan verrannollinen r-kirjainten määrään. hah. tilannenopeus huomioon ottaen ainoa tavote tais olla muiden nulikoiden kiusaaminen ja pilkkasanojen saattelemana voittaja saapuu maaliin tyytyväinen virne naamallaan.
tylsistyin seuraamaan korttelirallia ja käännyin vatsalleni. entistä hankalampi siemailuasento sai mut vetämään mehut väärään kurkkuun samalla kun viereinen ovi kolahti ja guess who’s back… mutsi a.k.a hortensia mcankka. ja se alko kälättämään ultavioletista. skananananannanana. muutama ivallinen lause sen rikkaruohokokoelmasta sai sen hiljenee ja se toivotti omalle pikku rusinalleen hyvät päivänjatkot. mä oon miettiny montako sitruunaa täytyy syödä aamupalaks et pysyy noin häijynä. ja kuravettä päälle.