IRC-Galleria

Mun sisälle ei nää ees ruumiinavaukset
Ykskään ihminen ei tunne mua sisältpäin
Ykskään ihminen ei siis tiedä mitä räin

Katsoo peiliin, näkee tyhjät silmät
Tyhjillä slmillä vaan tyhjyyttä sirtää
Miten kaikki menee helvettiä päin
Kuiskaa itselleen en haluu elää näin

Ei aina voi voittaa ja tekemällä sattuu,
näiden valheiden sekaan ei tuu totuuksia mahtuu.
Onks tää näit et "älä kato muo silmiin ei näitä voi sopia" ?
Vasikoilta korvat ja rotalle lobotomia.
Oon nähny sen paskan kun ihminen vajoaa,
kattonu vierestä ku psyykkeet hajoaa.
Oppi on kaatanu monesti ojaan,
ehkä liika tieto juuri pilas tämän pojan.

Ei asiat menny niinku alussa luulin,
ja siitä on jo kauan ku se luottamus kuoli.
Oon astunu harhaan ilman otetta mistään,
tiiän miltä tuntuu kun oma miekka pistää.
Haavat on revitty arvet verettä,
menneisyys seuraa niin kauan ku tää kestää.
Näillä mennään nähää mihin se kantaa,
pelissä on kaikki mitä mulla on antaa.

On se perkele homma ku ei pysty luottaa,
sanat ei piä porukka paskaa suoltaa.
Petetään omia,
ei pietä puolia.
Muka miehiä,
vittu mitä huoria.
Luottamus ansaitaan sitä ei voi ostaa,
kun sen menettää se ei tule takasin koskaan.
Kotirosvoille varoituksen sana,
tuun teiän ovista vien käet ja jalat.

Liian monta tuttua,
liian monta hullua,
odottaa seuraavaa kuollutta.
Mikään ei herätä,
ei sitä kerätä,
ku porukka vihaa vaa tuttuja perseitä.

Vittu mikä ämmä pitäs kellariin telkee.
Yritin pitää puoliis ja jeesata suo,
nyt mietin miten voisin riistää hengen sulta.
Tuut takas tänne ni arvostus tippuu,
ja tiedät kuka tippuu monttuun.

Suurinosa on syntyny lokitta,
niin se tulee olee ei ne muuta enää opikkaa.
Lupaukset ku sylki suusta lentää,
vitut pysty kohta luottaa kehenkää.
.

Mä oon kujia kulkenut, jäljessä lapsien parven.
Pidin silmissä iloa, ja kovan elämän arvet

Mikä sai sinut puuttumaan elämääni
Mite aina minä, mite sä et voi ikin tehä väärin
Mite selkää käänsi, mite käänsit pääni
Mikä oli plääni, no vituiks meni tääkin
Onks sul pääs vikaa huora kerää kamas
Samas jamas samal taval se on sun tapas
Kovin on salast ku muiden viaks manas
Sun sanas on myrkkyä ja katkon sun jalat
Liikaa kavereita jotka takin käänsi matkal
Liikaa kavereita selän takan jauhamassa paskaa
Mikä siinä maksaa, miten tota jaksat
Vahtaat muita, keksit juorut, oman maineen tahraat
Oma ongelmas mut pysy eros minun elämäst
Peräst kuuluu varmasti jos likast pelii tehään täst
Mä nostan kytkint, mä teen mitä täytyy
Jos mun pitää, aamen, rikon viidettä käskyy

Luulet hieman liikoja itsestäs
Väität vielä todeks sinun vitsejäs
Kato itteäs, oot aivan vitun itsekäs
Mua hävettäis olla sinä


Pidin sua mun ystävän nyt mätkisin turpaan
Aika on rahaa, tuhlasin suhun turhaan
Kaksnaamanen paska, vihaa jotain tai rakasta
Mutta älä väitä kahdel taval asiast samasta
Jäät kiinni joka kerta sun valheiden verkost
Kuka sulle kertos elämäs on yhtä vitun petost
Sul on liian suuret luulot
Jos joku sanoo pahasti se tekee susta kuuron
Sä vaa nuolet sen perset joka menestyy
Et ite menesty, kato peilii ja kysy kene syy
Vika löytyy sun korvies välist fägis
Tarjosin apuu mut miten kävi
Se hävis kunnioitus sun oikeit ystäviis kohtaan
Ei sais luottaa kehenkään koskaan
En oo yhtä tyhmä ku sä, tiedän ton sun likasen pelin


Mä olen mitä olen, niin kauan kuin kuolen
Ja turha vetää johtopäätöstä päätöntä
Jos joku mulkku mainitsee nimeni
Sano sille pallopäälle, että se ei merkkaa yhtään elämääni
Känniset, douppiset, sekavan oloiset
Ala-aste tasoiset, etsikää arvonne
Mua ei kiinnosta teidän vammailut
En ole roskis, mihin pitää sulloo angsteilut
Täältä päin mennään, tuolta päin rullataan
Eikä panna liikkeelle asioita turhaan
Olen täynnä niitä perseilyyn langenneita ankeita
Jotka eivät ole edes kokeneet tilanteita vaikeita
Mun tulos on hallitusti ulos anti
Looginen psyko ei leikkaa ikinä kiinni
Kuten nilllä joilla on ykköset päällä
Kämmäämässä paskaansa niskaansa valheillansa

arvet sydämessä joita enkelitkin kavahtaa
nyt joka sana satuttaa
mutten silti käsitä
miks aina mua sattuu vaikka mä yritin parhaani
miks aina joku sai vedettyy maton altani

kun olet itsekäs ja kakaramainen
ja heikkohermoinen typerä nainen
kun seinää kaksin käsin päällä hakkaat
hei vatipää sul on sisäinen trauma
märiset enemmän kuin kakaralauma
ja hengittämästä vihaisena lakkaat

Kun yö taas saapuu ja ajatukset alkaa virtaan ja paine kasaantuu
Mä mietin mihin asti elämässäni oon matkalla
Ja kiedon kädet sun ympärilles ja toivon parasta
Kohtalo on meidät tuonut yhteen ja sen tiedän
Nyt me kaksin luodaan meidän yhteistä tietä
Ja sitä haluun seuraa maailmanloppuun asti
Ja aion seuraa niin kauan kunnes loppuu happi
Mä pidän susta kiinni vaik vaivun kylmän jäihin
Ja rustaan nää riimit jotta sä ymmärtäisit
Kuinka paljon mulle merkitset täs elämässä
Ja kuinka paljon merkitsee tää pieni hetki tässä
Ei äänen ääntä kaikki on niin hiljaista
Niin kaunista mutta hetki on katoavaista
Mutta nyt en anna kadota en minkään enää hajota
En tän rakkauden ikinä syvään pohjaan vajota

sairaan kaunis maailma alkaa repiä mua kahtia
niinku pala paperia halkastas saksilla
sydämeni tykytyski hidastaa jo tahtia
paholaiset pitää sielun porteilla vahtia
en jaksas uskoo että huominen vois parantaa
arvet sydämessä joita enkelitkin kavahtaa
nyt joka sana satuttaa
mutten silti käsitä
miks aina mua sattuu vaikka mä yritin parhaani
miks aina joku sai vedettyy maton altani

No kun on se kauhea
lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki