IRC-Galleria

Vedä henkee ja puhalla, puhu omalla luvalla
Kun sinetit sun huulil rikkoo sun pääs, auttaaks burana ?
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet
meet harmaan kiven läpi, tai sit tiput ja vaimenet
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri ?
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Tää on niille jotka ääntään tuskin saa,
miks moni teistä haluu jäädä tuskissaan,
Niin se pelko vaan kääntää kulkijan,
joit ei kukaan meistä täältä tunnista.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki.

Joskus mä lennän kauemmaksi.
Lähemmäs aurinkoon.
Joskus en jaksa.
Suljen silmät ja leikin ettei mua oo.
Mitään pahaa tahdo en,
sitä tarpeeks tehdään jo.
Minä tarvitsen sua,
unohtaisinpa kaiken muun.

En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois ?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust
Oon vaa mä jolla ei oo mitää mitä hävitä
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Suuttuu toiset jos en tehny sitä mitä sano opet
mut mä pärjään hyvin sit ku nään sut taas tääl
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Miten ne saa sen äkkii pois sen vitun huolen
Kaikesta ja toivoo takas aamusta heti huomen
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta ?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astun vaa harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolta sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maassas, vedät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki

Älä pohjalle vaivu jos tuntuu siltä/
että kaikki menee tänää taas iha kätee/
ymmärrä et huomen ei tunnu enää miltää/
no katellaa huomen ni sit senki näkee/
Ikkunat huurussa sotkuiset vaatteet päällä/
Joka päivä tanssii poika vaan heikolla jäällä/
Alamanakka ainoo joka päivät eritteli/
Masennuksen maanantai on pojan ainoo veriveli/
Elämä potkii tänään taas kohti päätä/
Pieni poika miettii mikä taas johti tähän/
Miten ykskaks meni elämänsä lasi palasiksi/
Ei auta Jumala vaik roikkuu kaulas sama risti/
kaikil on hyvii että, huonoi päivii/
mitää sille en voi että sul taas niin kävi/
astuit joko sängyst taas aamul vääräl jalal/
tai itseaiheuttama kuuluisa krapula kamala/
en voi sille mitää et, sust tuntuu siltä/
ja elämäs ei, tunnu enää yhtää miltää/
elä tää päivä ja kaikki on taas huomen toisin/
auttaisin sua tänää jos vaan mitenkä voisin/
tänää, on just se huono päivä/
huomen ei taas oo mitää turhan huolen häivää/

Avaudun harvoin ja harvoille
ku ollaan tarkkoi kattoes
miten ongelmat kertyy kasvoille
on pakko jakaa tietoo
et pääse takas jaloilleen
ihmiset tekee paljon pahaa ja satuttavaa
vaikka jotki asiat haluisi unohtaa
muistojen henki jää mieleen painamaa
haava umpeutuu mut arpi jää
oon pahoillani kaikesta,
jokaisesta arvesta
kiitos, anteeks & näkemiin

Mut on tehty särkyväksi,
eikä tää tuska tee siitä yhtään helpompaa
Mulle kertokaa, miten voin päästää irti
ja lähtee lentoon taas
Neljän seinän sisäl
tukahduttaa itkua, paha olla
en pysty, enkä jaksa liikkua
ilmeisesti en tuu tähän kipuun koskaan tottuu

älä luota keneenkään niin sua ei koskaan satu
älä usko mihinkään niin sua ei koskaan satu
älä kiinny niin sua ei koskaan satu
mää tein niin ja nyt mua sattuu

mitkä oli oikeit päätöksiä, mä mietin sitä
kaiken päättämäni jälkeen muuttaisinko minä mitään
muuttaisin ja paljonkin
ajois tuhoisin varjoni en ystävyyttä vannoisi
mitä minä sanoinkin, muuttaisin senkin
ja mitä minä sanoisin, sitä mietin etenkin
väärii päätöksiä, niitä mahtuu joka taskuun
kova ulkokuori mut väkisinkin täs silmät kastuu

eihän meist kukaan oo teräsmies
vaik haistatinki paskat ajatukset on sun peräs viel
ja kyl se sattuu myöntää
jääräpäisyydestäni pääsin ihan liian myöhään

mä oon väsynyt, mä oon nii poikki
kestää kaiken sen paskanpainon joka minut tavoitti
se johtuu väärist valinnoist, oon pahoillani
kun ei aina tiedä mitä seurauksii on tavoillani
oon rääväsuu, mut koitan ajatella järkevästi
pidän huolta ihmisistä kenet koen tärkeäksi
ja ylpeenä voin sanoo saaneeni elämäni hallintaan
oon ylpee itestäni, vaik sä et olis enää
tee säki valintas ja soita vasta sitten perää.

päätösten vaikeus, se murtaa mun mielen
sanoit, elämä on täynnä valintoja, sut pois vieden
mikset sit ajatellu mua yhtää sen enempää
ja miksi juuri minä, kelle menit tälläst tekemään?
et vaan välittäny tarpeeks
ja kaiken tän jälkeen sä tuut pyytää vielä anteeks

Mulla on paska olla.. enkä sitä enää kauaa pysty peittämää

Istun jo varmaan toista tuntia paikallaan/
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan/
sun kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten/
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken/
otan kännykän käteen, soittaisinko vielä/
oisko siitä hyötyä, mietin koittaisinko vielä/
saada sut ymmärtämään tän kaiken tapahtuneen/
vai menisinkö vaan sänkyyn itkeen itseni uneen/
taas kerran, en mä kauaa tätä jaksa/
sä kysyt multa miksen matkaani vaan jatka/
se ei oo niin helppoa, ei todellakaan/
vaik yritän paeta joka suuntaan, oot ovella taas/
mua vastas, jokane oven avaus on niin raskas/
palaan sisään yksin, helpompaa olis sun matkas/
vituttaa pyörii päiväst toiseen täs samas paskas/
kelaten et mikä tän kaiken lopulta ratkas/


avaan uuden oven ja katson pihalle/
nään sut siinä, se saa mun ihon kananlihalle/
sä et sano mitää, mä en sano mitään,/
tunnet tän talon, haluutko tulla viel sisään?/


oon sanonu jo kaiken, silti vielki sanottavaa/
oltii hyvii alottamaa viel parempii kadottamaan/
muut oli kateellisia, meil onnee vaik muille jakaa/
meil yhteisii hetkii jo monien vuosien takaa/
nää teinivuodet, koettu ja kasvettu yhdes/
toistemme kyljes ollaan kasvettu yhteen/
siamilaiset kaksoset, jotai sen tapasta/
vauhdist huolimatta homma ei karannu rasasta
sua rakastan, takaan se ei keltää mitää varasta/
tää on mun tapasta kertoo ettei se oo salasta/
en enää mitää kalasta, sä oot mulle parasta/
se ei kärsi lamasta, ei lähe ku tatskakaan nahasta/
mahiksii tälläsee ei jaeta monille muille/
toisillemme suukot annettu hymysuille/
rakkaudesta sokeena, sen suhtee oot mun opaskoira/
enkä löydä enää mihinkään nyt kun oot poissa/


ehkei sua voi koiraan vertaa, silti opaskoira/
ku oisin pokeris häviöl, kerään omat pois ja/
vaikka nää hetket on aika kovii/
koira palaa karkureissultansa aina kotii/
haluun olla se koti, jos se vaan sopii/
en voi sua omii mut ku tuut koputtaa ovii/
niin takaan että oon vastas avaamas sen oven/
ku tuut täyttää mun sydämestä sen loven/
mikä siihe jäi sillon ku lähdit/
sit mennää siit ovest pihalle katselee tähtii/
jos meidän radioyhteys välillä pätkii/
nii sit ku taajuudet on kunnos, sointi on hiton nättii/
vaik välil vaikeeta, ei tehä turhaa töitä/
haluttaes kierretää maailma ilman turvavöitä/
me ei enää pelätä mitää, meidän ote pitää/
voin oven rauhas sulkee, en päästä muita sisään/