IRC-Galleria

Mä herään unesta, kiitän kaikest pienestä
Hengitän ja rakastan niitä, jotka kulkee vierellä
Tässä maailmassa me eletää ja kuollaa
En stressaa lähtöö viel kerkeen juosta vielä suojaa
Paikka ei oo vapaana, me ollaan maailman vankeja
Mut me voidaan kyl lentää ja temmeltää, iloita ja itkeä
Ja surra mitä menetetään, joka päiväst kiitetää
Tyydyn siihe mitä maailma mulle tarjoo
Ja annan tukee kaikille, Lupaan sekä vannon,
Kautta kiven ja kannon voit luottaa siihen.
Mä mietin usein mitä on pilvien takana
Onko se maailma missä pystyy elää vapaana?
ja vaik huomisen ongelmat tekee musta vahvemman
Koitan pysyy eros niist, Koska ei oo mukavaa
et joltain muulta, kuin elämältä turpaan saa.
Ei riitä et sä lupaisit, Vaa hitto pitää vannoo
Et hoidat sun elämäs, ja teet aina parhaasi
Et tarvii kirkkoo, et voit uskoo hartaasti
Mä uskon ite. Uskon siihe, et ku delaa
Se paikka minne päädyn on se miten kortit pelaan
Mul oli jokereit ja lähtökohdat kunnossa
Mut miten mulle käy jos porteilla on tungosta
On turha stressaa mä elän pitkän aikaa viel

koska mun tunteet huomioidaan?
ittekkään en enkeli oo ollu,
mut siltikkään en mitään kadu.
ja kuinka sais sanottua ne pari lausetta,
puoli tuntemattomalle.
miks kaikki vain hajoaa käsiin,
mikään ei onnistu ja kaikki on päin helvettiä?

Vedä henkee ja puhalla, puhu omalla luvalla
Kun sinetit sun huulil rikkoo sun pääs, auttaaks burana ?
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet
meet harmaan kiven läpi, tai sit tiput ja vaimenet
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri ?
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Tää on niille jotka ääntään tuskin saa,
miks moni teistä haluu jäädä tuskissaan,
Niin se pelko vaan kääntää kulkijan,
joit ei kukaan meistä täältä tunnista.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki.

Joskus mä lennän kauemmaksi.
Lähemmäs aurinkoon.
Joskus en jaksa.
Suljen silmät ja leikin ettei mua oo.
Mitään pahaa tahdo en,
sitä tarpeeks tehdään jo.
Minä tarvitsen sua,
unohtaisinpa kaiken muun.

En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois ?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust
Oon vaa mä jolla ei oo mitää mitä hävitä
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Suuttuu toiset jos en tehny sitä mitä sano opet
mut mä pärjään hyvin sit ku nään sut taas tääl
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Miten ne saa sen äkkii pois sen vitun huolen
Kaikesta ja toivoo takas aamusta heti huomen
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta ?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astun vaa harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolta sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maassas, vedät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki

Älä pohjalle vaivu jos tuntuu siltä/
että kaikki menee tänää taas iha kätee/
ymmärrä et huomen ei tunnu enää miltää/
no katellaa huomen ni sit senki näkee/
Ikkunat huurussa sotkuiset vaatteet päällä/
Joka päivä tanssii poika vaan heikolla jäällä/
Alamanakka ainoo joka päivät eritteli/
Masennuksen maanantai on pojan ainoo veriveli/
Elämä potkii tänään taas kohti päätä/
Pieni poika miettii mikä taas johti tähän/
Miten ykskaks meni elämänsä lasi palasiksi/
Ei auta Jumala vaik roikkuu kaulas sama risti/
kaikil on hyvii että, huonoi päivii/
mitää sille en voi että sul taas niin kävi/
astuit joko sängyst taas aamul vääräl jalal/
tai itseaiheuttama kuuluisa krapula kamala/
en voi sille mitää et, sust tuntuu siltä/
ja elämäs ei, tunnu enää yhtää miltää/
elä tää päivä ja kaikki on taas huomen toisin/
auttaisin sua tänää jos vaan mitenkä voisin/
tänää, on just se huono päivä/
huomen ei taas oo mitää turhan huolen häivää/

Avaudun harvoin ja harvoille
ku ollaan tarkkoi kattoes
miten ongelmat kertyy kasvoille
on pakko jakaa tietoo
et pääse takas jaloilleen
ihmiset tekee paljon pahaa ja satuttavaa
vaikka jotki asiat haluisi unohtaa
muistojen henki jää mieleen painamaa
haava umpeutuu mut arpi jää
oon pahoillani kaikesta,
jokaisesta arvesta
kiitos, anteeks & näkemiin

Mut on tehty särkyväksi,
eikä tää tuska tee siitä yhtään helpompaa
Mulle kertokaa, miten voin päästää irti
ja lähtee lentoon taas
Neljän seinän sisäl
tukahduttaa itkua, paha olla
en pysty, enkä jaksa liikkua
ilmeisesti en tuu tähän kipuun koskaan tottuu

älä luota keneenkään niin sua ei koskaan satu
älä usko mihinkään niin sua ei koskaan satu
älä kiinny niin sua ei koskaan satu
mää tein niin ja nyt mua sattuu

mitkä oli oikeit päätöksiä, mä mietin sitä
kaiken päättämäni jälkeen muuttaisinko minä mitään
muuttaisin ja paljonkin
ajois tuhoisin varjoni en ystävyyttä vannoisi
mitä minä sanoinkin, muuttaisin senkin
ja mitä minä sanoisin, sitä mietin etenkin
väärii päätöksiä, niitä mahtuu joka taskuun
kova ulkokuori mut väkisinkin täs silmät kastuu

eihän meist kukaan oo teräsmies
vaik haistatinki paskat ajatukset on sun peräs viel
ja kyl se sattuu myöntää
jääräpäisyydestäni pääsin ihan liian myöhään

mä oon väsynyt, mä oon nii poikki
kestää kaiken sen paskanpainon joka minut tavoitti
se johtuu väärist valinnoist, oon pahoillani
kun ei aina tiedä mitä seurauksii on tavoillani
oon rääväsuu, mut koitan ajatella järkevästi
pidän huolta ihmisistä kenet koen tärkeäksi
ja ylpeenä voin sanoo saaneeni elämäni hallintaan
oon ylpee itestäni, vaik sä et olis enää
tee säki valintas ja soita vasta sitten perää.

päätösten vaikeus, se murtaa mun mielen
sanoit, elämä on täynnä valintoja, sut pois vieden
mikset sit ajatellu mua yhtää sen enempää
ja miksi juuri minä, kelle menit tälläst tekemään?
et vaan välittäny tarpeeks
ja kaiken tän jälkeen sä tuut pyytää vielä anteeks

Mulla on paska olla.. enkä sitä enää kauaa pysty peittämää