mä kahlaan läpi yön tyhjyyden meressä
sä oot taakse jääny, mutta mitä on edessä
sä teit musta vahvan, nyt teet musta heikon
yksin sohval vedän päälleni peiton
kylmä ku kivi, ei tunnu enää miltään
vaik mä koitan, kyynel ei nouse silmään
ikävöin sitä mitä meil oli ennen
ja rakastumista silloin ennen
kaipaatsä koskaan vielä niitä aikoja
istuttiin kahestaa ulkon monta tuntii
vaan me kaks, yhes monta tuntii
muistatsä ku tekstasin keskel yötä
muistatsä ku olit ekaa kertaa meillä yötä
nyt on sanat syöty ja ylpeys on nielty
kaikki mitä meillä oli on pois viety
et pysty mua enää murtaan, pidän siitä huolen
jatkan matkaani yksin tällä puolel
tiedän et se vaivaa sua, tiedän et se painaa sua
et syväl sisimmässäs sä vielä kaipaat mua
nyt vihdoin pitkän vuoden jälkeen
mun sydän alkaa tuntuu tyhjältä jälleen
en ois uskonu et meille kävis näin
nyt on aika meiän siirtyy eteenpäin
rakkaus ei oo mua varten, nyt mä uskon sen
vaik se sattuu mä tiedän et sä kestät sen
tunteet pois päältä, kylmempi ku koskaan
uskon että aika näyttää,
ehkä vielä joku jättämäsi aukon täyttää
en ikävöi sua enää niinkuin ennen
enkä sitä, miten maistuit tupakalle